Liian vähän lääkettä?

Jouduin eilen (29.3.) antamaan Dinolle kaksinkertaisen annoksen lääkettä, eli yhteensä 180mg barbivetia. Se sai sätkyjä eli pieniä kohtauksia ja jalat lähti kaksi kertaa alta. 

Ihmettelinkin aiemmin kun häkissä kopin katolla sen suusta selvästi valui kuolaa ja vettä - mitä ei ikinä koskaan muuten tapahdu. Ajattelin että se on käynyt lutraamassa lätäköissä mutta ei se sitä ollut. Dino myös jatkuvasti hakeutui läheisyyteeni. Se kyllä muutenkin seurailee aika tiiviisti tekemisiäni mutta nyt huomasin että se ei ollut kunnossa.

Isolta kohtaukselta vältyttiin mutta mielestäni koira ei ole vieläkään kunnossa. 

Mitähän tässä seuraaavaksi. On ilmeisesti otettava soitto Vantaalle Aistiin. Ilmeisesti lääkemäärä ei enää riitä?

Ei jäänyt aamuisiin kolmeen kohtaukseen tämän päivän painajainen. Se jatkuu edelleen. Dino sai uuden kohtauksen suorilta jaloiltaan hieman ennen kymmentä.

Kolme kohtausta aamulla

05.35. Kolme kohtausta sohvalla. Dino teki asiansa sisälle kohtausten jälkeen ensimmäistä kertaa.

Kaliumbromidia mennyt vasta vajaan kuukauden verran. Odotellaan josko se auttaisi.

Nyt Dino nukkuu oven edessä.

Uskon, että ihmisellä on taito aavistaa tulevaa. En saanut viime yönä unta, pyörein ja kääntyilin sängyssä. Ihan kuin odottaen kohtausta.

Pari edeltävää päivää Dino käyttäytyi eri tavalla. Nyt sen huomaan. Se hakeutui jalkojemme alle nukkumaan jos istuimme esim. sohvalla. Sunnuntaina suupielistä valui kuolaa ja mielestäni se oli omituista, sanoinkin siitä Henkalle. Sitä se kaikki taas oli, tuloillaan oleva kohtausrypäs.

Aistin jälkeen & kohtauksia

Aistin käynnistä jäi käteen hyvä mieli. Sigitas on pirun hyvä lääkäri. Saimme reseptin kaliumbromidille. Liuosta annetaan Barbivetin lisäksi 1 millilitra kaksi kertaa päivässä.

Dino sai kohtauksen 23.2. (to ja pe välisenä yönä).

Edellisenä yönä kohtauksia tuli peräjälkeen kolme. Dino nukkui sohvalla kun kohtaukset alkoivat. Henkka laski että viimeisin kohtaus kesti 12 sekuntia. Minä en ymmärrä ikinä laskea, en muista sellaista. Suretti vaan taas niin helvetisti.

Kun Dino tokeni edes hieman, annoin sille juuston sisällä 90 mg barbivetia lääkärin ohjeiden mukaan. Lisäksi laitettiin Dinolle Stesolidin peräpuikko.

Puin toppavaatteet päälle ja laitoin Dinolle pannan. Lähdettiin ulos asioilla ja hengittämään raikasta ilmaa. Ei sille taas mitään voinut, itkuhan siinä pääsi.

Kamala on tämä sairaus, ei voi muuta sanoa. Yöllä ei nukuttu, Dino on niin levoton kohtausten jälkeen. Se pääsi meidän viereen nukkumaan, mutta ei viihtynyt oikein siinäkään kuin hetkittäin. Neljä kertaa yön aikana käytiin ulkona että koira pääsi asioille.

Nyt taas kaikki hyvin, niinhän se menee. Uuden lääkkeen vaikutus tiedetään vasta kolmen kuukauden päästä. Huoh.

Neuvoja hakemaan

Tänään lähdemme ajelemaan Vantaalle Aistiin tunnin päästä. Käytämme Dinon kontrollissa ja haluan puhua neurologin kanssa kasvokkain.

Viimeisin kohtaus tuli 9.2.2012. Kesti noin 15 sekuntia. Toista kohtausta ei perään tullut, onneksi.

Kohtausten välillä on nyt noin kuukausi ja viikko huolimatta lääkkeistä 90 mg x 2 / vrk. Lääkeainepitoisuus verestä mitattiin jälleen 24.1.2012. Kaikki oli kohdillaan.

Katsotaan mitä neurologi meille sanoo!

Syvä huokaus.

Uudenvuodenaattona melkein tasan klo 8 Dino sai kohtauksen, taas sängyn alla puolittain ollessaan. Tosi lyhyt, ehkä jopa alle 10 sek. Nyt laitoin peräpuikon. Dino ravasi ympäri kämppää ja aavistin sen tekevän uutta kohtausta kuten viimeksikin. Yritin viedä ulos, silitellä, taputella, jutella, keksiä tekemistä. Mutta ei. Vajaan tunnin kuluttua tuli toinen, pahempi kohtaus.

Dino halusi jatkuvasti makuuhuoneeseen ja se tuijotti huoneen ikkunasta ulos takapihalle. Ensimmäisen ja toisen kohtauksen välissä annoin lisää lääkettä, toisen Barbivet 60 mg. Illalla annoin kaksi lisää. Kohtauksia ei eilen enää tullut.

Nostin nyt annostusta puoleentoista pilleriin per antokerta. Sain nämä ohjeet viimeksi meidän neurologilta.

En tiedä mikä laukaisi taas kohtaukset näin tiiviisti. Tällä kertaa itkin vasta jälkeenpäin. Itkin ja surin, että miksi juuri Dinolla. Taas sitä kävi niitä samoja tunteita läpi kuin ennenkin. Se tuntuu aina yhtä lohduttomalta. Mutta ei auttaisi surra. On katsottava rohkeasti eteenpäin, itsevarmana ja luoda koiralle turvallinen olo. Kaikki selviää, kunhan lääkepitoisuus saadaan veressä taas kohdilleen.

Meidän talvi

Aikaa on kulunut kovasti siitä kun viimeksi kirjoitin. Dino on saanut viimeisen kirjoituksen jälkeen kolme kohtausta. Ensimmäinen tuli lokakuun 27.päivä. Tietysti juuri silloin olin kahden päivän pituisella työmatkalla. Kohtaus oli kuitenkin lievä ja jäi yhteen. Eli melkeinpä kaksi kuukautta saatiin olla ilman kohtauksia.

Kunnes tuli joulukuu ja 8. päivä. Heräsin 05.15 kun Dino kouristeli sängyn alla. Kohtaus kesti noin 10 sekuntia, joten ei siis kauaa. Annoin heti lääkettä, Barbivetia. Kului tunti ja Dino sai työpöytäni alla toisen kohtauksen. Lisää lääkettä, yksi tabletti.

Sitten pääsi itku ja aloin soitella lääkäriaikaa. Menimme päivystykseen mutta eihän siitä mitään hyötyä sinänsä ollut. Sain Vantaalta Aistista neuvot meitä hoitaneelta neurologilta antaa ko. päivän yhteensä neljä tablettia 60 mg Barbivetia ja sen jälkeen jatkaa taas yhdellä aamulla ja yhdellä illalla. Jos kohtauksia tulee, nostetaan annos puoleentoista tablettiin per aamu ja per ilta.

Ihmisen mieli on ihmeellinen. Pelkäsin hullunua tuona päivänä, ettei Dino selviä enää. Että se saa lisää kohtauksia. Että lääkkeet eivät auta. En ole nukkunut viikkoon öitäni kunnolla, sillä luulen kuulevani kolinaa, eli kohtauksen ääniä.

Nyt en taas enää pelkää niin kovasti. Dino on oma itsensä, normaali. Silti takaraivossa jyskyttää huoli seuraavasta mahdollisesta kohtauksesta.

Ei tätä tunnetta ja kohtaloa toivoisi kenellekään omistajalle saati sitten koiralle...