Aikaa on kulunut kovasti siitä kun viimeksi kirjoitin. Dino on saanut viimeisen kirjoituksen jälkeen kolme kohtausta. Ensimmäinen tuli lokakuun 27.päivä. Tietysti juuri silloin olin kahden päivän pituisella työmatkalla. Kohtaus oli kuitenkin lievä ja jäi yhteen. Eli melkeinpä kaksi kuukautta saatiin olla ilman kohtauksia.
Kunnes tuli joulukuu ja 8. päivä. Heräsin 05.15 kun Dino kouristeli sängyn alla. Kohtaus kesti noin 10 sekuntia, joten ei siis kauaa. Annoin heti lääkettä, Barbivetia. Kului tunti ja Dino sai työpöytäni alla toisen kohtauksen. Lisää lääkettä, yksi tabletti.
Sitten pääsi itku ja aloin soitella lääkäriaikaa. Menimme päivystykseen mutta eihän siitä mitään hyötyä sinänsä ollut. Sain Vantaalta Aistista neuvot meitä hoitaneelta neurologilta antaa ko. päivän yhteensä neljä tablettia 60 mg Barbivetia ja sen jälkeen jatkaa taas yhdellä aamulla ja yhdellä illalla. Jos kohtauksia tulee, nostetaan annos puoleentoista tablettiin per aamu ja per ilta.
Ihmisen mieli on ihmeellinen. Pelkäsin hullunua tuona päivänä, ettei Dino selviä enää. Että se saa lisää kohtauksia. Että lääkkeet eivät auta. En ole nukkunut viikkoon öitäni kunnolla, sillä luulen kuulevani kolinaa, eli kohtauksen ääniä.
Nyt en taas enää pelkää niin kovasti. Dino on oma itsensä, normaali. Silti takaraivossa jyskyttää huoli seuraavasta mahdollisesta kohtauksesta.
Ei tätä tunnetta ja kohtaloa toivoisi kenellekään omistajalle saati sitten koiralle...
