Huokailen näppiksen äärellä ja Dino tapittaa silmiini. Se on juuri saanut epilepsiakohtauksen, toisen tälle päivälle. Väliä on ollut nyt kolmisen viikkoa.
Ahdistaa. Suututtaa. Surettaa. Suoraan sanottuja jopa vituttaa. Ja sitten olen yhtä kysymysmerkkiä, jälleen kerran. Tiedättekö että tämä on ihan kamalaa, miettiä ja pohtia koiran kohtaloa.
Mun sydän särkyy.
Pelkään että mä päätän väärin. Päätän siksi väärin että mietin liikaa itseäni vaikka en edes mieti. Aivan hulluja ajatuksia.
</3.
