Dino sai kohtauksen noin klo 1.50 keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Joitakin merkkejä oli taas ilmassa - olisinpa ollut taas viisaampi ja ymmärtänyt tulkita ne oikein.
Toin koirille Kanarian työmatkalta tuliaisiksi vinkuvat oranssit luut. Dino kantoi lelua suussaan yötä päivää ja piti siitä hyvää huolta. Yleensä Dino kyllästyy leluun kuin leluun vartissa. Ei tähän.
Sitten, kun torstaina oli kello soittamassa 03.45, oli tietysti kohtausyön vuoro. Nukuttua ei tullut kuin pari tuntia ja lähdin aamulla ennen viittä ajamaan kohti Kouvolaa työmatkalle. Onneksi Henkka jäi muutamaksi tunniksi hallille töihin ja pystyi seuraamaan Dinon vointia.
Toista kohtausta ei tullut. Jälleen laitettiin suppo ja annettiin lääkettä.
Pian tulee vuosi täyteen siitä, kun aloitettiin lääkitys. Vuosi siitä, kun kohtauksia tuli melkein kymmenen alle vuorokaudessa. Toivottavasti nyt oltaisiin parempaan suuntaan menossa.
