Rakas joulu

Ollaan kovin onnellisia siitä, että saimme viettää joulun molempien koirien kera. Ulkoiltiin kunnolla! Kelkkailua, retkeilyä, lumikenkäilyä...! D ja J saivat nauttia myös herkuista ja lahjoista.

Dino sai kohtauksen 00.30 27.12. Pieni tärinä sille tuli tänään illalla yhdeksän aikaan.

Väliaikatietoa uudesta lääkkeestä

Topiramat 100mg:aa on nyt syöty 1,5 viikon verran. Sunnuntaina on tarkoitus nostaa annostus niin että dino saa sitä 3 pilleriä per vuorokausi.

Tänään aamulla Dino sai kaksi kohtausta. Ne tulivat muutaman minuutin välein. Melko hyvin dino tokeni mutta jälkitilaa kesti parin tunnin verran kunnes se nukahti makuuhuoneeseen.

Yöllä Dinoa vietiin kahteen kertaan ulos, ensin puoli yhden aikaan ja vielä kerran ennen viittä.

Lääkärin kanssa juteltiin tänään ja suunnitelma lääkityksestä pidetään.

Onnen hetkiä

Meillä on nyt ollut hieman yli viikon käytössä uusi lääke: Topiramat. Se on ihmisten epilepsialääke ja olemme nyt siis mukana tutkimuksessa. Tutkimuksesta voit lukea lisää täältä.

Lääkkeen käyttöönotto pelotti enemmän kuin mikään muu asia vähään aikaan. Ensin me kuitenkin vähensimme lääkärin kanssa juteltuamme Barbivetia 90 mgstä 60mghen. Viikon aikana Dino piristyi, sen liikkeistä tuli terävämpiä ja ilme kirkastui. Olimme iloisia!

Hetken jo mietin, että otammeko ollenkaan uutta lääkettä käyttöön. Keskustelu Henkan kanssa ja asioiden järkeily toivat sen lopputuloksen, että Dino tarvitsee uuden lääkkeen. Niin monet kerrat on käynyt niin, että kun on päättänyt olla tekemättä jotain tai iloinnut siitä että nyt menee kaikki hyvin, tulee takapakkia.

Kohtauksettomia päiviä meillä on nyt takana 16. Se on mieletön määrä meille, verrattuna siihen millainen tilanne oli vielä marraskuun alussa. Koskaanhan emme voi tietää, mitä vielä esimerkiksi tänään tapahtuu, mutta me elämmekin päivän kerrallaan.

Keskiviikkoon asti Dino sai olla ilman lääkkeen sivuvaikutuksia. Sen jälkeen sen liikkeet selvästi humaltuivat ja kaatumista tapahtui taas useammin. En ole liikaa huolissani, uskon että Dino selviää tästä ja se onkin osoittanut olevansa aikamoinen sitkeä sissi!

Tarkoituksenahan on, että vielä tämä viikko annetaan kaksi pilleriä per päivä tuota uutta lääkettä lisänä vielä vanhat lääkkeet. Sen jälkeen nostetaan Topiramat puoleentoista pilleriin per antokerta, eli kolme pilleriä päivässä. Tämän jälkeen on haaveissa saada alkaa purkaa muita lääkkeitä pois. Järjestystä en vielä tiedä, mutta Barbivet käy maksan päälle (ja arvot ovat muutenkin huipussaan) joten luultavasti aloitamme siitä.

Helppoahan tämä ei missään nimessä ole, mutta ei mahdotontakaan.

Toivoisin, että jokainen, joka omistaa epilepsiaa sairastavan koiran, antaisi tälle mahdollisuuden. Nyt tämän tutkimuksen ansiosta meillä on käytössämme pian taas uutta tietoa uusista lääkevaihtoehdoista.

Voin vannoa, että moni olisi Dinon jo lopettanut katsellessaan kohtauksia. Silloin, kun Dino viime vuoden elokuussa sai noin 9 kohtausta 12 tunnin aikana, moni olisi jo varannut aikaa päivystävältä piikin antoon. Me tiesimme, että Dino selviää siitä. Ja katsokaa missä me olemme nyt: yhdessä Dinon kanssa nauttimassa tämän talvikauden pakkasista ja lumesta. Dino on iloinen, häntää heiluttava huskynen, joka juuri viimeksi lauantaina sai vetovaljaat päälleen kun lähdimme metsäretkelle.

Nautitaan nyt tästä, onnen hetkestä.

Huolestunut tunnelma

Tähän vuoristorataan alkaa tottua. Asiat on ensin hyvin. Sitten huonosti.

Dino on oksennellut koko päivän. Ei hyvä. Huomenna soitto Helsinkiin ja kuulumisten raportointi sillä eläinlääkäristämme ei ole kuulunut mitään vaikka lupasikin soittaa.

Entä jos ja mitä kun?

Siitä on viikko kun viimeksi kirjoitin.

Me tosiaan aloimme antaa Dinolle vain 60 mg Barbivetia 90 mg:n sijaan.

Dino piristyi. Se ei enää huoju ja hoipu niin voimakkaasti. Se hyppäsi tarhan kaidetta vasten, tekee muutakin kuin nukkuu. Se alkoi näyttää taas vinkeää luonnettaan ja lähti Jukun kanssa juoksukisaan. Se nukkuu taas koivet kohti kattoa.


Yksi kohtaus tuli perjantaina aamulla klo 05. Se oli lyhyt eikä toista tullut perään. Tiedä sitten, että olisiko kohtaus muutenkin tullut ilman lääkkeiden vähentämistä.


Tänään uusi soitto Anne-Mariam Kivirannalle ja kuulumisten raportointi. Päätöstä uuden lääkkeen aloittamisesta ei ole vielä tehty. Suoraan sanottuna: en tiedä mitä me oikein päätetään. Jos uusi lääke aloitetaan, on edessä jälleen luultavasti paluu hoippurointiin ja totaaliseen apaattisuuteen ainakin hetkeksi. Halutaanko me koiralle sellaista oloa taas kun ei ole takeita että lääke toimii tai että sivuvaikutukset tasaantuisivat?

Tai että voidaanko me ihan tosissamme olla kokeilematta lääkettä joka voisi lopulta olla juuri se oikea lääke Dinolle?

Ei ole helppoa olla päätöksen tekijä tällaisessa tilanteessa.

Me rakastamme sinua

Lääkäri Anna-Mariam Kiviranta soitti. Muuten kaikki veritulokset ovat hyvät mutta yksi maksa-arvoista huitelee taivaissa. Se on 1854 kun viimeksi se oli syyskuussa noin 500. Jo tämä 500 oli yli maksimirajan.

Lääkäri selitti että ko maksa-arvo on herkkä mitattava ja siksi tehtiin verinäytteestä vielä kaksi muuta koetta, muun muassa haima.

Nyt oli vähennettävä barbivetia 90 mgstä 60:een. Riskinä on että dino saa kohtauksia ja pahimmassa tapauksessa menehtyy niihin. Jos sitä ei olisi vähennetty, humalaisuus ja maksan rasitus jatkuisi. Lopulta maksa voi lakata toimimasta. Tehtiin niin tai näin, on olemassa isot riskit.

Uutta lääkettä ei vielä aloiteta. Viikon päästä soitan lääkärille miten meillä menee.

Kirjoitin nyt vain faktat tähän.


Ajatukset sekaisin. En halunnut että tästä blogista tulee mikään itkuvirsi. Haluan pitää tätä edelleen päiväkirjana jotta tiedot tapahtumista pysyvät muistissa. Ja siksi, etten yksinkertaisesti enää jaksa kertoa erikseen kaikille miten meillä menee.

Meillä menee nyt huonosti ja kaikkia vaihtoehtoja on punnittava. Sellaisiakin joita kukaan koiranomistaja ei tahtoisi miettiä.

Päällimmäisenä ajatuksena on vain:



Miksi?


Tulee olemaan levoton yö edessä nyt kun barbivet tiputettiin. Tiedän sen, etten tule nukkumaan juurikaan kun ajatukset ovat koiran voinnissa.

Vaikka Dino on kipeä, se innostui tänään silminnähden pienestä lenkistä ja siitä kun vanhempani tulivat kylään. Se syö samaan tahtiin kuin ennen ja sai rouskuttaa hirvenluuta tarhassa. Me niin rakastetaan Dinoa.

Valoa?

Kävimme Dinon kanssa Helsingin yliopistollisessa eläinsairaalassa perjantaina 9.11.

Dino tutkittiin kahden eläinhoitajaopiskelijan kahden eläinlääkärin voimin. Verikokeet, tuntoaistitestit, kävelyn tutkimusta, refleksit.....Kaksi tuntia tutkimista. Se oli rankka päivä Dinolle.

Pääsemme mukaan epilepsiatutkimukseen. Lääkäri soittaa alkuviikosta verikokeiden tulokset ja sitten aloitamme kolmanne lääkkeen, ihmisten epilepsialääkkeen.

Olin varma päätöksestäni, mutta kuitenkin takaraivossa jyskytti ajatus: entä jos dinon humalaisuuden ja totaalisen kömpelöisyyden saisi loppumaan pienentämällä kaliumbromidilääkitystä? Siksi olin ensin niin varma siitä, ettei muuta ole tehtävissä, kuin ottaa vielä kolmas lääke, sillä Dino sai pieniä tärinäkohtauksia jatkuvasti. Nyt niitä ei ole tullut viikkoon. Entä jos liuoksen tiputtaisi neljään milliin per päivä? Edessä olisi kaksi vaihtoehtoa:

a) joko Dino saisi kohtauksia ja menisi huonompaan kuntoon. Nämä olisi kuitenkin luultavasti hoidettavissa ja liuoksen määrää voisi jälleen nostaa.
b) Dino saisi terävyytensä liikkeisiin ja olemiseen takaisin. Se lakkaisi olematta jatkuvasti väsynyt, apaattinen, surullinen ja alakuloinen. Se saisi tehdä jotain muutakin kuin vain nukkua enimmäkseen....


Parin viikon ajan Dino on mennyt liikkeissään huonompaan suuntaan. Se ei pääse enää ylös makuuasennosta kunnolla. Se hoippuu, vaappuu, kaatuilee. Meidän käy sitä sääliksi. Kyllä se sama Dino siellä vielä on, mutta epilepsia on lääkkeineen ottanut liian suuren vallan koirasta.


Sydämessäni minusta tuntuu siltä, että lykkään tutkimukseen osallistumista ja uusien lääkkeiden aloittamista vielä hetken. Vaikka se sitten tarkoittaisikin riskiä ja sitä, että jos me haluamme vielä mukaan tutkimukseen, on lähdettävä uudelle reissulle Helsinkiin. Se vain tuntuu sydämessä oikealta, kokeilla vähempää liuosmäärää. Ja jos se kerran siltä tuntuu, niin pitäisi tehdä niin. Eikö?

Kolmas lääke, ihmisten lääke, tekisi Dinon vielä enemmän hoippuraiseksi ja uneliaaksi. Sen on jo nyt vaikea käydä asioilla ulkona. Entä sitten lääkkeen aloittamisen jälkeen? Tarkoituksena olisi, että jos vaste tähän uuteen lääkkeeseen on hyvä, voisimme pikkuhiljaa jättää kaliumbromidin kokonaan pois. Tietenkin myös tämä vaihtoehto on erittäin hyvä.


Aikaa pohtimiseen on vielä hetken verran. Tarkoitus on keskustella lääkärin kanssa mietteistäni kun hän soittaa verikokeista.


Viime yönä Dino oli pissannut alleen kesken unien. Äsken se ei reagoinut lääkehälytyksen ääneen ja kun tulin antamaan sille juustopalaa johon kätkin lääkkeet, se ei selvästikään olisi halunnut/jaksanut syödä sitä. Tämä on todella epänormaalia, sillä aiemmin se on ottanut kaikki lääkkeet mielellään ja tullut heti keittiöön rapinan kuulleessaan. Huolestuttaa. Sydän särkyy. Sattuu....

Kohtauspäiväkirjaa varten

Merkkaan tänne ylös, että eilen sunnuntaina 4.11. Dino sai varmuudella yhden hieman isomman pään nykimiskohtauksen, tärinäkohtauksen. Kello oli noin 13.30.




Sitä vaan miettii, että voi kun saisi takaisin sen koiran joka Dino oli vielä ennen tätä helvetillistä syksyä. Dino on rakas ja ihana, ei sairaus ole sitä kokonaan muuttanut. Mutta selvästi sivuvaikutukset ovat jokapäiväistä elämää. Kaatuilee, hoippuilee, ei tasapainoa. Koiramme puolesta kovasti toivomme, että jotain apua saamme ensi perjantailta. Jotta Dino pääsee olemaan taas Dino.

Epilepsiatutkimus

Sain vihdoin ja viimein Anna-Mariam Kivirannan kiinni. Hän on neurologiaan erikoistuva eläinlääkäri joka organisoi epilepsiatutkimusta. Meillä on aika hänen vastaanotolle Helsinkiin ensi viikon perjantaina. Tarkoituksena on että Dino saisi apua ja me voisimme auttaa tutkimuksen avulla muita. Koska nyt näyttää siltä että nykyiset lääkkeet eivät toimi ja niistä aiheutuu liikaa sivuvaikutuksia, on meidän varmaan pakko turvautua ihmisten epilepsialääkkeisiin. Tutkimuksen avulla me saamme tukea ja apua jatkuvasti. Sitä tässä on kaivattu.

Alla tietoa tutkimuksesta:

Tutkimuksen tavoitteena on tutkia topiramaatin käyttöä aitoa epilepsiaa sairastavilla koirilla, joilla on fenobarbitaali- ja kaliumbromidilääkityksistä huolimatta runsaasti kohtauksia, lääkityksistä koituu elämänlaatua heikentäviä haittavaikutuksia tai jompaakumpaa lääkettä ei voida muun sairauden takia käyttää. Topiramaattia on jo pitkään käytetty ihmisten epilepsian hoidossa ja se on hyvin siedetty. Ihmisillä käytössä olevista, uudempien epilepsialääkkeiden tehosta koirien epilepsian hoidossa on saatavilla vain vähän tutkimustietoa. Koska huonosti hoitoon vastaava epilepsia voi alentaa koiran elämänlaatua, on tärkeää etsiä uusia tehokkaita ja turvallisia hoitomuotoja entisten rinnalle.

Tutkimuksen aikana koiralle tehdään esitietojen kartoitus sekä yleis- ja neurologinen tutkimus. Koirasta otetaan veri- ja virtsanäytteet aineenvaihdunnallisten sairauksien poissulkemiseksi sekä mahdollisten lääkityksistä aiheutuneiden haittavaikutusten arvioimiseksi. Lisäksi tehdään nukutuksessa pään magneettikuvaus ja otetaan aivoselkäydinnestenäyte muiden epileptisiä kohtauksia aiheuttavien sairauksien poissulkemiseksi.

Mikäli tutkimuksissa diagnoosiksi varmistuu aito epilepsia, joka ei vastaa fenobarbitaali- ja kaliumbromidilääkityksiin, tai koiralla on jokin este edellä mainittujen lääkkeiden käytölle, aloitetaan topiramaatti-lääkitys suun kautta. Hoitovastetta arvioidaan kohtaustiheyttä, kohtausten kestoa sekä esi- ja jälkioireiden voimakkuutta ja kestoa seuraamalla. Kontrollikäyntien yhteydessä seurataan veri- ja virtsanäyttein mahdollisia lääkityksestä aiheutuvia haittavaikutuksia hoidon turvallisuuden arvioimiseksi.

Omistaja voi keskeyttää tutkimuksen milloin tahansa niin halutessaan. Tutkimuksen keskeyttäminen ei vaikuta tutkimukseen osallistuvan koiran tai omistajan muiden lemmikkien Yliopistollisessa eläinsairaalassa saamaan hoitoon. Tutkimukseen osallistuville koirille tehdyt tutkimukset ja niistä otetut näytteet ovat normaaleja epilepsiasta kärsivien potilaiden diagnostiikkaan ja hoitoon kuuluvia toimenpiteitä. Tutkimukseen osallistumisen takia koirista ei oteta ylimääräisiä verinäytteitä tai tehdä muita tarpeettomia toimenpiteitä, jotka eivät kuulu epilepsiasta kärsivien koirien hoitoon. Tutkimus ei siis aiheuta ylimääräistä kipua tai kärsimystä siihen osallistuville koirille. Tutkimukseen osallistuvien, yksittäisten koirien tunnistetietoja ei julkaista tai luovuteta tutkimukseen osallistumattomien henkilöiden käyttöön. Tutkimukseen osallistuvat asiakkaat saavat merkittävän alennuksen tutkimukseen liittyvistä toimenpiteistä.

Lisätietoja antaa: Anna-Mariam Kiviranta, neurologian erikoistuva eläinlääkäri anna-mariam.kiviranta@helsinki.fi, puh. 050 3102629

Lumi part II

Ei kai se nyt ole mikään ihme että meillä rakastetaan lunta. Ja emäntä rakastaa koiriaan. Tänään noin 10 kilometrin lenkki lumisissa metsämaisemissa. Mukana viipotti myös yksi jackrusseli nimeltään Leni.
Meillä oli ihanaa, hauskaa, mahtavaa.
Voi mikä tunne on saada jakaa elämä näiden karvaisten valloittajien kanssa.


Päiväkirjamerkinnäksi itselle: Dinolla kaksi pientä kohtausta tänään.

Lumi!

Me teimme eilen aamulenkin pakkaskelissä, pöllyävän lumen koristaessa teitä. Aurinko paistoi ja meillä kaikilla oli onnellinen olo. Tämä se vasta on koiraihmisen elää ja eritoten huskyn! Ja tänään on maassa enemmän lunta. Sulavathan nuo pois, mutta vielä niistä voi nauttia <3

Ikävä kyllä tänään aamulla klo 5 heräsin pieneen kolinaan. Aavistin Dinon olevan kohtauksen kourissa. Mutta kun saavuin takkahuoneeseen, näytti siltä kuin Dino juuri venyttelisi ja oli nousemassa pystyyn. Sitten kokeilin sen leukaa joka oli aivan märkä. Mietin, että onkohan se käynyt juuri juomassa. Ehdin jo huokaista ja iloita, ettei kohtausta ollutkaan, mutta... Kun Dino lähti kävelemään, oli selvästi jälkitilassa. Tämä on ensimmäinen kerta kun en ehtinyt paikalle ja nähnyt kohtausta. Annoin Barbivet 90 mg ja laitoin diatzepamin. Toista kohtausta ei ainakaan vielä ole tullut.

Ei ihan vielä!

Tiistai. Emme ole vielä aloittaneet lääkitystä.
Eilinenkin oli hyvä päivä, joten otetaanpa nyt siis yksi päivä kerrallaan.


Väsynyt Dino on, mutta mitään muuta en siinä huomaa, kohtauksiin liittyvää siis. Hyvä niin! Nyt on pitkästä aikaa ihana iloinen olo sen puolesta. Kyllä tämä tästä!

Eilen reippailtiin puolentoistatunnin lenkki ja siitäkös nuo karvakorvat nautti. Dino sai kulkea pitkästä aikaa pitkässä flexissä ja se oli siitä selvästi onnessaan. Kulki nätisti ilman mitään kiskaisuja ja kun me Jukun kanssa jäätiin vähän jälkeen, tipsutteli se katsomaan että no, mikä kestää?

Talviturkkiakin ovat molemmat alkaneet tekemään, villaa puskee pintaan paljon paljon paljon! Tänne on luvattu myös lunta. Voi kun sitä jo sataisi!

Ihanaa!

Minä rakastan tuota meidän koiraamme, Dinoa. Miten valloittava se onkaan. Eilen me katselimme televisiota yhdessä, Dino makoili sylissäni.

Messumatkalta saapuessani vastassa oli kaksi unenpöpperöistä mutta niin iloista koiraa. Juku tuli tervehtimään heti ovelle ja Dinon bongasin pyykkitelineen alta. Siellä se venytteli ja hitaasti kipitti luokseni. Voi sitä iloa! Miten hienoa onkaan saapua kotiin kun rakkaat odottavat aina iloisesti jälleennäkemistä.

Dinolla oli mennyt koko viikonlopun ajan kaikki hienosti. Ei mitään hätää, ei yhtään. Jukun kanssa saivat rouskuttaa hirvenluita tarhassa. Eilen me laitoimme koirille uuden kopin häkkiin ja toinen vanhoista siirtyi tarhaan. Nyt saa talvi tulla kun kaikki on kunnossa.


Syksy on ollut todella rankkaa aikaa, mutta kuten Laura kirjoitti, koirassa on enemmän kaikkea muuta kuin se sairaus, mikä se ikinäkin sitten on. Dino ei ole surkea ja raukka, se on virtaa täynnä oleva rasavilli ja toisinaan taas hellyydenkipeä nautiskelija. Sen kanssa ei ole koskaan tylsää.

Postissa on nyt tulossa kolmas lääkeresepti, mutta aion odottaa vielä ennen kuin otamme sen käyttöön. Ehkä sitä ei tarvitakaan? Ehkä positiiviset ajatukset saivat Dinon voimaan paremmin. Mistä sen tietää?
Virilo-kookosöljyä on laitettu ruokaan aamuin illoin. Sitä pitää jo hakea lisää.


Ja hei, täällä on pakkasta, ihanaa!

Mikä tämä tunne on ja soitto Aistiin

Tänään taas soitto Aistiin. Dino saa tärinäkohtauksia, mitä tehdään? Diatzepam 5mg peräpuikko jotta koira rauhoittuu. Sattui samaan aikaan myös iltalääkkeiden anto joten koira on aivan muissa maailmoissa.

Jo ennen näitä Dino hoippui tavallista enemmän. Lenkillä se kaatui ainakin kerran suoraan naamalleen. Mutta jaksoi kuitenkin hienosti noin 4km lenkin reipasta vauhtia ja on näyttänyt muutenkin tänään omaa ihanaa villiä luonnettaan.

Aamulla saan puhua neurologin kanssa sillä tänään ei enää heitä ollut paikalla meidän oma neuro ei ole tänään eikä huomennakaan paikalla mutta apua luvattiin.

Yksi päätös ollaan miehen kanssa tehty: ihmisten lääkkeitä aiotaan kokeilla. Sitten me ollaan kokeiltu kaikki, ihan kaikki. Me halutaan niin sillä vaisto sanoo näin.

Rukoilen että dino jaksaa. Joudun lähtemään huomenna aamupäivällä messumatkalle ja ihan oikeasti se vituttaa, ottaa päähän. Tahtoisin olla koiran tukena ja seurata tilannetta. Onneksi vanhempani ottavat koirat siksi aikaa kun mies pääsee töistä. Niiden ei siis tarvitse olla yksin.

Tänään aloitin myös antaa virilo kylmäpuristettua kookosöljyä 2rkl/päivä. Kirjoitan siitä toiste, mutta se saattaa auttaa sivuvaikutusten lieventämisessä.

Tänään on myös itketty ja käyty tuhannet asiat läpi päässä. Epätoivoa, sitten taas toivoa. Ja sellainen olo ettei jaksa puhua. On helpompi kirjoittaa.

Nukahdettiin Dinon kanssa lattialle. Silitin sen turkkia ja toivoin parantavia tuulia. Tuntui, että sen oli siinä hyvä olla.

Sanat on loppu

Ei sittenkään hyvä päivä. Dino on ollut levoton ja saanut jälleen pieniä tärinäkohtauksia. Annoin sille ylimääräisen lääkeannoksen ja samalla mietin että ei siinä tainnut olla mitään järkeä. Vai oliko? Täällä ollaan yhtä helvetin kysymysmerkkiä.

Äsken Dino nukkui sylissäni, se ei ole sille tavallista. Nyt se siirtyi omalle paikalleen sohvalle, tuhisee siinä, nukkuu... Voi rakas.

Tämä hetki on hyvä näin

Eilinen oli hurja päivä. Ajatukset virtasivat, ideoita syntyi. Paljon kuivasin kyyneleitä ja toisaalta taas iloitsin Dinosta ja tietysti myös Jukusta.

Sain uusia tuttavuuksia ja yhden kanssa kävin keskustelua iltamyöhään asti. Se tuntuu hyvältä, kun voi puhua jollekin joka ymmärtää, on käynyt tai käy samaa läpi. Ei vertaistukea turhan takia ylistetä. Nyt sen todellakin ymmärrän.

Uskaltaa tai ei, sanon nyt kuitenkin, että Dino on vaikuttanut tänään ja eilenkin paremmalta. Toivoa en ole koskaan menettänyt. Siksi eilen googlasin kaikki mahdolliset sivustot läpi etsien jotain lisätietoa. Melko vähän kuitenkin löysin kokemuksia niiltä, joilla yhdistelmälääkitys olisi käytössä. Yhtään sellaista, jolle olisi kokeiltu ihmisten epilepsialääkettä, en löytänyt.

Mutta sen verran mielenkiintoisen blogitekstin löysin, että se sai minut kohta pian ostamaan Virilo -neitsytkookosöljyä joka VOISI EHKÄ lieventää sivuvaikutuksia. Mene ja tiedä, tutkin asiaa lisää ja illalla aloitan sen antamisen Dinolle.

Sanottakoon nyt vielä tähän loppuun, että emme me elä täällä jatkuvassa surussa ja murheessa. Elämme normaalia arkielämää ja annamme Dinon olla koira, siperianhusky. Juuri äsken tulimme lenkiltä ja laitoin koirat ulos häkkiin nautiskelemaan kuulaasta syksyn ilmasta.

Ja kuten eilinen keskustelukumppanini mainitsi: koira elää hetkessä. Tässä ja nyt. Ei se mieti onko kohtaus tulossa vai ei. Ei se mieti tätä hetkeä pidemmälle. Jos koiran on hyvä olla tässä hetkessä, se riittää.

Maksimi

Puhelin soi tänään aamulla, jännittävän radiohaastattelun jälkeen, kun istuin kahvilassa ja olin juuri hörppäämässä teemukista. Dinon lääkäri.


Lääkepitoisuudet ovat tosiaan viitearvojen yläpuolella. Annostuksia ei voi siis enää lisätä. Ne ovat huipussaan, maksimi, ei yhtään enää lisää.

Ainoaksi vaihtoehdoksi jäävät ihmisten epilepsialääkkeet. Niitäkin on muutamia joita voimme kokeilla. Kolme lääkettä. KOLME. Sivuvaikutukset voivat olla häiritsevät.


Päätimme että tarkkailen koiraa pari päivää: miten se voi, saako tärinöitä. Lääkäri sanoi, että mikäli saa, ne pitää saada loppumaan. Tiedän sen. Ja siihen pitäisi auttaa lääkkeet.

Päässä lyö tyhjää tällä hetkellä. Piti saada vain kirjoittaa se, mitä nyt tavallaan mietin ja missä mennään.

Luovuttaminen ei ole käynyt mielessäkään. Sen verran sitkeitä tässä ollaan, ihan kaikki.

Surun keskellä iloa

Dino saa yhä edelleen tärinäkohtauksia. Ihan kuin ne olisivat vähän vähentyneet, toivotaan.

Iloa on tuonut pitkät lenkit, lauantaina vaellettiin 23 km. Koirat jaksoivat tosi hyvin.

Iloa on sekin kun dino riehaantuu, on oma itsensä.

Me uskotaan nyt kovasti vain siihen että ilo jatkuu.

Aistista emme saaneet lääkäriämme tänään kiinni. Huomenna uudelleen yritetään.

Oothan tässä vielä huomenna

Meillä ei mene edelleenkään hyvin.

Dino saa samantyyppisiä tärinöitä edelleen. On minussa kiinni kuin iilimato, makoilee tälläkin hetkellä sylissäni sohvalla. Annan sen olla siinä. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin on se viimeinen kerta. Siksi on joka hetkestä osattava ottaa kaikki irti. En tiedä hakeeko dino minusta turvaa, se voi olla. Ja taas itkettää.

Soitin aistiin eilen tuloksista. Fenobarbitaalipitoisuus veressä oli noin 36, se on viitearvojen ulkopuolella, maksimi viitearvossa on 30. Oma lääkäri me saadaan puhelimen päähän vasta maanantaina. Sain kuitenkin sen verran tietoa että voimme jatkaa samoilla lääkkeillä vielä.

Mikähän tässäkin tilanteessa on reilua? Siis että mitä tuo koira on muka maailmalle tehnyt että ansaitsee tällaista? Melko ironista on, että odotan ensimmäistä koiraani kuin kuuta nousevaa, monta vuotta... Ja sitten joudutaan taistelemaan tällaisen suoraan sanottuna vittumaisen sairauden kanssa. En ymmärrä.

Mene pois. Mene pois. Mene pois...

.....EPILEPSIA!


Eihän se mene.
Ei vaikka kuinka helvetisti huutaisi ja kiroisi.
Kaikkensa tekisi.
Siinä se on.
Kiinni koirassa kuin takiainen.

Kohtaus aamulla klo 05.00. Mahdollisia altistavia tekijöitä:

Rytmien puuttuminen (sunnuntai)
Vierailu koirakaverin luona (liikaa stressiä?)
Oma käytös (ei ihan paras päivä itselläkään, harmitusta ja murhetta, itkua.)

Dino sai heti kohtauksen jälkeen 90 mg barbivetia ja 3 ml kaliumbromidia.
Ainakaan vielä ei toista kohtausta tullut.

Juku on ollut tähän asti rauhallinen ja huomaamaton Dinon kohtauksen ja jälkitilan aikana. Se oli myös nyt rauhallinen, mutta Dinon virottua kohtauksesta Jukun hammas kävi raapaisemassa Dinon kuonoon pienen pintahaavan.
Dinolla on tapana haistella tarkkaan kaikki ihmiset ja eläimet kohtauksen jälkeen. Juku ei tällä kertaa välittänyt tunkeilusta ja ilmoitti siitä hampaillaan. Ei hyvä, ei... Mutta kummankaan syy se ei ollut. Pitäisikö tästä lähtien alkaa viedä Juku ulos häkkiin Dinon kohtauksen aikana?



"Sinä saavuit lailla kimmeltävän lumihiutaleen,
ja puhtaanvalkoiseen lumeen
pienet tassusi painoit.
Olit siinä,
niin monen vuoden odotuksen jälkeen.
Minä onneani itkin."
*LaMaraya*

Matka Vantaalle

Ei auttanut enää mikään muu. Kun Dino heräsi uniltaan maanantaina aamupäivällä ja sai pieniä tärinäkohtauksia, (tärinäkohtauksessa koiran pää nykii sekunnin kaksi ja selvästi on muissa maailmoissa, tätä tapahtuu usea kerta peräjälkeen) tartuin yhtään epäilemättä puhelimeen ja soitin Vantaalle eläinsairaala Aistiin. Selitin tilanteen ja sanoin, että nyt tarvitaan apua: mitä me tehdään?

Saimme ajan seuraavalle aamulle kymmeneksi. Kuuden jälkeen lähdimme ajamaan kohti Vantaata. Äitini oli mukana matkassa, onneksi, sillä melko rankka tuo ajomatka on yksin.

Dino pääsi Sigitaksen vastaanotolle. Päädyimme yhteistuumin tulokseen, että Dino nukutetaan jotta se saa levätä. Saisin hakea koiran kolmen jälkeen kotiin.Nukutuksen aikana Dinolle annettiin 300 mg barbivetia ja otettiin kaikki verikokeet.

Kolmen jälkeen hain koiraa takaisin. Siellä Dino nukkui sikeästi ja poika kannettiinkin suoraan auton takapenkille nukkumaan.

Pääsimme kotiin illalla, Dino nukkui eikä päässyt kävelemään sillä sen jalat olivat puutuneet. Hiljalleen se jaksoi alkaa nostaa itseään ylös ja pääsi pari askelta kunnes kaatui tai liukastui. Yö meni valvoessa, sillä Dino halusi jatkuvasti ulos asioille, mutta pihalle päästyään vain ravasi edestakaisin tekemättä asioitaan. Hermot olivat koetuksella, mutta yritin ajatella, että kyllä tämä tästä.

Kun koira oli koko yön juossut ympäri taloa ja pihamaata, mietin että ollaanko taas kohta siinä lähtöpisteessä, että Dino väsyttää itsensä yliväsyneeksi ja saa taas kohtauksia. Puin lenkkivaatteet päälleni neljältä yöllä ja lähdimme ulos. Toimi: koira teki asiansa ja pääsimme hetkeksi nukkumaan.

Dinon lääkitystä muutettiin niin, että se saa nyt päivässä yhteensä 6 millilitrtaa kaliumbromidia entisen kolmen sijaan. Barbivet pidettiin samana, 180mg päivässä.

Sigitas, neurologimme, sanoi, että seuraava vaihtoehto on ihmisten epilepsialääke. Ja minä mietin, että kolme lääkettä - ------- ? Lääkkeitä pitäisi myös antaa kolme kertaa päivässä.

Voi kun saisi jotain vertaistukea saman asian läpikäyneiltä ja samassa tilanteessa olevia. En halua laittaa blogia julkiseksi, sillä asiat täällä ovat melko henkilökohtaisia ja kirjoitan juuri sen mitä mieleeni tulee ja miltä tuntuu.

On tämä helvetin raskasta. Katsoa kun koira vaappuu pitkin taloa, ei pysy pystyssä ja selvästi pyytää minulta apua. Sydän tässä särkyy.

Miksi se ei lopu?

Viime keskiviikkoaamuna Dino oli saanut meidän vielä ollessa matkalla kaksi kohtausta viiden aikoihin aamulla. Se toipui niistä hyvin.

Tullessamme kotiin perjantai-iltana kuuden aikaan Dino ei ollut oma itsensä. Se alkoi saada jälleen pieniä tärinäkohtauksia toistuvasti. Annoin lääkettä lisänä yhdet 90mg. Yö sujui melko hyvin, ei kohtauksia.

Lauantaina sama tärinä jatkuu edelleen. Dino saa lääkettä 4 kertaa 90 mg. Tuntuu ettei mikään auta. Koko päivän yritän olla rauhallinen, saada koiraa nukkumaan melko tuloksetta.

Tänään sunnuntaina sama jatkuu. Olen antanut Dinolle nyt lisää Barbivetiaja kaliumbromidia. Lopulta laitoin dinolle peräpuikon jotta se rauhoittuisi. En tiedä auttaako.

Viikonloppu on tuntunut kestävän ikuisuuden. Dino ei anna periksi hetkeksikään, se on hermostunut, selvästi stressaantunut, yliväsynyt, ei tiedä haluaisiko ulos vai olla sisällä, nukkua vai eikö. Minua se ei jätä rauhaan ollenkaan. 

En saisi menettää hermojani, mutta tuntuu siltä, että voisin räjähtää koska tahansa. Olo on toivoton ja itkuinen. Vaihtoehtoja ei kohta juurikaan ole, jos sama meno jatkuu. Toivon vain ettei koko episodi ole jättänyt Dinon aivoihin jo parantumattomia jälkiä. Huomenna on lähdettävä ajamaan Vantaalle Aistiin mikäli oireet eivät lopu.

Pahin tähän mennessä

Perjantaiaamuisten kohtausten jälkeen Dino ei ole ollut oma itsensä. Niistä asti sillä on ollut pieni kohtaus jatkuvasti päällä. Vihdoin ja viimein eilen sain neurologimme puhelimeen Aistista. Luojan kiitos, sillä alkoi olla jo todellinen hätä.

Dino on saanut kohtauksen jälkeen 1-2 sekuntia kestäviä poissaolokohtauksia ja pään nykimisiä useasti päivässä. Se ei pysy pystyssä jos vien sitä ulos asioille vaan muksahtelee vaappuvana pitkin ojia ja nurmikkoa etsiessään pissapaikkaa.

Se on seurannut minua JATKUVASTI ja koko ajan käyttäytynyt kuin jotain pyytäen. Hermot ovat olleet koetuksella, sillä töitäkin on ollut pakko tehdä. Tässä kohtaa on ollut melko pysäyttävää kunnolla pysähtyä ajattelemaan hetkessä elämistä. Ei se ole Dinon vika, Dinohan tässä pyytää apua, sillä tuskin sillä on ollut hyvä olla. Miten muutenkaan se pyytäisi apua kuin kulkemalla emäntänsä perässä ja hakemalla huomiota. Ei niin mitenkään. Siksi minä eilen illalla viivyin ulkona Dinon kanssa pitkään. Annoin sen rauhassa muksahdella ja etsiä pissapaikkaa. Ei millään muulla ollut niin kiire kuin sillä, että saan nauttia kaikista hetkistä rakkaan koirani kanssa.

Dino on eilen saanut triplaten lääkeannoksensa ja nyt tietysti nukkuu kuin tainnutettu. Se ei pysy pystyssä kunnolla, mutta nyt luotan siihen, että suuri määrä lääkkeitä on aiheuttanut asian.


Aistista neuvottiin lääkitsemään koira niin että se rauhoittuu ja aivot pääsevät lepotilaan. Koiran on pakko nukkua ja levätä. Toinen vaihtoehto on kääntää auton nokka kohti Vantaata ja Aistia. Siellä Dino rauhoitettaisiin (narkoosi?) että aivot pääsevät lepäämään ja kroppa selviää kohtauksesta. Toivon todella ettei tähän tarvitse mennä. Vaikeamman tästä tilanteesta tekee se, että olemme juuri tänään, tietenkin, lähdössä häämatkalle Kreikkaan illalla. Onneksi koirat jäävät parhaimpiin käsiin, vanhemmilleni. Tiedän että he eivät epäröi hetkeäkään lähteä Vantaalle jos niikseen tulee.

Ja se, miksi Vantaalle olisi suunnattava, on oma päätös. En ole koskaan Porista saanut niin asiantuntevaa apua, että uskaltaisin antaa koirani täällä hoidettavaksi epilepsian vuoksi.

Nyt sormet ristiin ja toiveet ilmoille rukousten kera. Dinon on pakko selvitä tästä.

Helvetillistä

Mitä sitä peittelemään. Suoraan sanottuna, vituttaa. Vituttaa koiran puolesta. Miksi taas? MIKSI????

Edellisestä kohtauksesta on 2,5 viikkoa. Ei sen pitänyt näin jatkua. Ei pitänyt, EI!


Annoimme Dinolle taas ylimääräiset 90 mg barbivetia. Nyt tuo "pentu" nukkuu.

Juku on alkanut yhä enemmän olla Dinon perään kohtausten jälkeen. Näyttää sille välillä hampaitaan mutta ei tee mitään. Voi luoja, älä anna tästä kehittyä vakavampaa.

<3

Melkein vuosi

Tiesin sen. Siitä, etten saanut nukutuksi kunnolla kolmeen yöhön. Heräilin pitkin öitä, olin kuulevinani kohtauksen ääniä.

Tiesin sen siitä, kun Dino hakeutui nukkumaan sellaisiin paikkoihin missä se normaalisti ei nuku: pieniin & ahtaisiin joista se haki turvaa, kuten meidän jalkojen alta.

Dino sai siis kohtauksia viime yönä. Yksi sohvalla, yksi ulkona ja yksi makuuhuoneessa. Viimeisin oli lievä.

Menin jo vähän luulemaan että lääkkeet on nyt ok ja päästään huomattavasti pidemmillä kohtausväleillä. Kuukausi ja noin 10 päivää oli väliä. Aikaa kohtausryppäästä on melkein vuosi.

Voi mun muru, miksi taas?

Moneskohan?

Dino sai kohtauksen noin klo 1.50 keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Joitakin merkkejä oli taas ilmassa - olisinpa ollut taas viisaampi ja ymmärtänyt tulkita ne oikein.

Toin koirille Kanarian työmatkalta tuliaisiksi vinkuvat oranssit luut. Dino kantoi lelua suussaan yötä päivää ja piti siitä hyvää huolta. Yleensä Dino kyllästyy leluun kuin leluun vartissa. Ei tähän.

Sitten, kun torstaina oli kello soittamassa 03.45, oli tietysti kohtausyön vuoro. Nukuttua ei tullut kuin pari tuntia ja lähdin aamulla ennen viittä ajamaan kohti Kouvolaa työmatkalle. Onneksi Henkka jäi muutamaksi tunniksi hallille töihin ja pystyi seuraamaan Dinon vointia.

Toista kohtausta ei tullut. Jälleen laitettiin suppo ja annettiin lääkettä.

Pian tulee vuosi täyteen siitä, kun aloitettiin lääkitys. Vuosi siitä, kun kohtauksia tuli melkein kymmenen alle vuorokaudessa. Toivottavasti nyt oltaisiin parempaan suuntaan menossa.

Pientä pohdintaa

Olin jo aikeissa kirjoitella eilen. Nyt on hyvä hetki, kun aurinko on noussut ja talossa hiljaista. Kohta on juhannus.

Kun Dino sai viimeisimmän kohtauksen, valvoin taas puolen yötä. Seuraavana päivänä olin väsynyt ja kiukkuinen, ei kai ihme.

Enää ei ole kyyneleitä tullut, kun Dino saa kohtauksen. Mieluusti jo menisin koko tilanteesta pois, antaisin Henkan hoitaa. Kohtauksiin on turtunut. Ne ovat hirveitä, mutta silti niihin on tottunut.

Toisaalta on aika ristiriitaista sanoa, että kohtauksiin tottuu. Sillä jokainen kerta, kun herään kolahduksiin ja koira taistelee kohtauksen kourissa, sitä väkisinkin ajattelee: entä jos se oli nyt tässä? Entä jos kohtauksia tulee tällä kertaa niin monta peräkkäin, ettei mitään ole enää tehtävissä? Entä jos Dino kuolee? Miten ikinä voisin luopua siitä? Ajatukset ehtivät juosta reippaasti alle minuutin kestävän kohtauksen aikana jopa siihen asti, että mietin miten pystyn enää samalla viikolla tekemään töitä jos Dino menehtyy.

Toivon vain aina, ettei kenenkään tarvitse taistella saman sairauden kanssa kuin mitä meillä tehdään. Vaikkakin muuten eletään aivan normaalia elämää, eivätkä kohtaukset vaikuta arkeen tai Dinoon muuten mitenkään, ei se aina silti helppoa ole.

Ei edes kuukautta väliä

Hieman vajaa klo 02 heräsin kun Dino kramppasi sängyn vieressä. Lyhyt kohtaus jota ei onneksi, kop kop, seurannut toista. Annoin 90mg Barbivetia ja myöhemmin vielä peräpuikon. Ravaaminen sisällä jäi lyhyeksi, Dino nukahti melko pian.

Ennen nukkumaanmenoa taas aavistin tämän. Olin Dinon kanssa ulkona ja se oli todella levoton. Seuraavaksi kyllä ennakoin ja annan lääkettä kun hiukankaan näyttää siltä, että kohtaus tekisi tuloaan.

Voi tätä surkeutta :/

Toukokuun kohtaus

Noin klo 4.30 aamuyöllä heräsin Dinon kohtaukseen. Se nukkui sohvalla ja kohtaus tuli päälle. Kesti hurjan vähän aikaa, ehkä 10 sekuntia. Jaaha, ja tätä kirjoittaessa Dino sai isomman kohtauksen ja perään 1-2 pientä tärinää. Nyt on meneillään vaihe kun koira ravaa päämäärättä pitkin kämppää.

Annoin 140 mg Barbivetia lisää (en kerralla) ja peräpuikon.

"Dino on hieno koira"

Oih ja voih. Dino lepuuttaa päätään mun sylissäni. Se on saanut eilen ja toissapäivänä vielä tärinäkohtauksia, jalat meinaa mennä alta.

Annoin eilen yhden ylimääräisen Barbivetin.

Kysyin, tai totesin oikeastaan, Henkalle eilen, että mitä jos lääkkeet ei auta. Mitä mäkin sellaisia ääneen huuteleen. Joskus vaan suru on liian suuri kun ajattelee koko helvekon epilepsiaa.

Nyt meillä on taas kaikki hyvin. Dino on hieno koira <3

Lisää kohtauksia

Herättiin Henkan kanssa yöllä klo 02 Dinon kohtaukseen. Lyhyt kohtaus, max 20 sekuntia sohvalla. Dino vinkui kuin olisi pelännyt kohtauksen jälkeen. Kesti hetken aikaa ja uusi kohtaus. Vasta toisen kohtauksen jälkeen Dino suostui syömään lääkkeet lihapullan sisässä.

Puoli neljään saakka yöllä ravaamista ulkona & sisällä. Nappasin tyynyn ja peiton jo valmiiksi sohvalle ja torkuin siinä koko yön että edes Henkka saisi nukkua.

Tänään soitto Aistiin. Mitä tehdään?

Liian vähän lääkettä?

Jouduin eilen (29.3.) antamaan Dinolle kaksinkertaisen annoksen lääkettä, eli yhteensä 180mg barbivetia. Se sai sätkyjä eli pieniä kohtauksia ja jalat lähti kaksi kertaa alta. 

Ihmettelinkin aiemmin kun häkissä kopin katolla sen suusta selvästi valui kuolaa ja vettä - mitä ei ikinä koskaan muuten tapahdu. Ajattelin että se on käynyt lutraamassa lätäköissä mutta ei se sitä ollut. Dino myös jatkuvasti hakeutui läheisyyteeni. Se kyllä muutenkin seurailee aika tiiviisti tekemisiäni mutta nyt huomasin että se ei ollut kunnossa.

Isolta kohtaukselta vältyttiin mutta mielestäni koira ei ole vieläkään kunnossa. 

Mitähän tässä seuraaavaksi. On ilmeisesti otettava soitto Vantaalle Aistiin. Ilmeisesti lääkemäärä ei enää riitä?

Ei jäänyt aamuisiin kolmeen kohtaukseen tämän päivän painajainen. Se jatkuu edelleen. Dino sai uuden kohtauksen suorilta jaloiltaan hieman ennen kymmentä.

Kolme kohtausta aamulla

05.35. Kolme kohtausta sohvalla. Dino teki asiansa sisälle kohtausten jälkeen ensimmäistä kertaa.

Kaliumbromidia mennyt vasta vajaan kuukauden verran. Odotellaan josko se auttaisi.

Nyt Dino nukkuu oven edessä.

Uskon, että ihmisellä on taito aavistaa tulevaa. En saanut viime yönä unta, pyörein ja kääntyilin sängyssä. Ihan kuin odottaen kohtausta.

Pari edeltävää päivää Dino käyttäytyi eri tavalla. Nyt sen huomaan. Se hakeutui jalkojemme alle nukkumaan jos istuimme esim. sohvalla. Sunnuntaina suupielistä valui kuolaa ja mielestäni se oli omituista, sanoinkin siitä Henkalle. Sitä se kaikki taas oli, tuloillaan oleva kohtausrypäs.

Aistin jälkeen & kohtauksia

Aistin käynnistä jäi käteen hyvä mieli. Sigitas on pirun hyvä lääkäri. Saimme reseptin kaliumbromidille. Liuosta annetaan Barbivetin lisäksi 1 millilitra kaksi kertaa päivässä.

Dino sai kohtauksen 23.2. (to ja pe välisenä yönä).

Edellisenä yönä kohtauksia tuli peräjälkeen kolme. Dino nukkui sohvalla kun kohtaukset alkoivat. Henkka laski että viimeisin kohtaus kesti 12 sekuntia. Minä en ymmärrä ikinä laskea, en muista sellaista. Suretti vaan taas niin helvetisti.

Kun Dino tokeni edes hieman, annoin sille juuston sisällä 90 mg barbivetia lääkärin ohjeiden mukaan. Lisäksi laitettiin Dinolle Stesolidin peräpuikko.

Puin toppavaatteet päälle ja laitoin Dinolle pannan. Lähdettiin ulos asioilla ja hengittämään raikasta ilmaa. Ei sille taas mitään voinut, itkuhan siinä pääsi.

Kamala on tämä sairaus, ei voi muuta sanoa. Yöllä ei nukuttu, Dino on niin levoton kohtausten jälkeen. Se pääsi meidän viereen nukkumaan, mutta ei viihtynyt oikein siinäkään kuin hetkittäin. Neljä kertaa yön aikana käytiin ulkona että koira pääsi asioille.

Nyt taas kaikki hyvin, niinhän se menee. Uuden lääkkeen vaikutus tiedetään vasta kolmen kuukauden päästä. Huoh.

Neuvoja hakemaan

Tänään lähdemme ajelemaan Vantaalle Aistiin tunnin päästä. Käytämme Dinon kontrollissa ja haluan puhua neurologin kanssa kasvokkain.

Viimeisin kohtaus tuli 9.2.2012. Kesti noin 15 sekuntia. Toista kohtausta ei perään tullut, onneksi.

Kohtausten välillä on nyt noin kuukausi ja viikko huolimatta lääkkeistä 90 mg x 2 / vrk. Lääkeainepitoisuus verestä mitattiin jälleen 24.1.2012. Kaikki oli kohdillaan.

Katsotaan mitä neurologi meille sanoo!

Syvä huokaus.

Uudenvuodenaattona melkein tasan klo 8 Dino sai kohtauksen, taas sängyn alla puolittain ollessaan. Tosi lyhyt, ehkä jopa alle 10 sek. Nyt laitoin peräpuikon. Dino ravasi ympäri kämppää ja aavistin sen tekevän uutta kohtausta kuten viimeksikin. Yritin viedä ulos, silitellä, taputella, jutella, keksiä tekemistä. Mutta ei. Vajaan tunnin kuluttua tuli toinen, pahempi kohtaus.

Dino halusi jatkuvasti makuuhuoneeseen ja se tuijotti huoneen ikkunasta ulos takapihalle. Ensimmäisen ja toisen kohtauksen välissä annoin lisää lääkettä, toisen Barbivet 60 mg. Illalla annoin kaksi lisää. Kohtauksia ei eilen enää tullut.

Nostin nyt annostusta puoleentoista pilleriin per antokerta. Sain nämä ohjeet viimeksi meidän neurologilta.

En tiedä mikä laukaisi taas kohtaukset näin tiiviisti. Tällä kertaa itkin vasta jälkeenpäin. Itkin ja surin, että miksi juuri Dinolla. Taas sitä kävi niitä samoja tunteita läpi kuin ennenkin. Se tuntuu aina yhtä lohduttomalta. Mutta ei auttaisi surra. On katsottava rohkeasti eteenpäin, itsevarmana ja luoda koiralle turvallinen olo. Kaikki selviää, kunhan lääkepitoisuus saadaan veressä taas kohdilleen.