Uudenvuodenaattona melkein tasan klo 8 Dino sai kohtauksen, taas sängyn alla puolittain ollessaan. Tosi lyhyt, ehkä jopa alle 10 sek. Nyt laitoin peräpuikon. Dino ravasi ympäri kämppää ja aavistin sen tekevän uutta kohtausta kuten viimeksikin. Yritin viedä ulos, silitellä, taputella, jutella, keksiä tekemistä. Mutta ei. Vajaan tunnin kuluttua tuli toinen, pahempi kohtaus.
Dino halusi jatkuvasti makuuhuoneeseen ja se tuijotti huoneen ikkunasta ulos takapihalle. Ensimmäisen ja toisen kohtauksen välissä annoin lisää lääkettä, toisen Barbivet 60 mg. Illalla annoin kaksi lisää. Kohtauksia ei eilen enää tullut.
Nostin nyt annostusta puoleentoista pilleriin per antokerta. Sain nämä ohjeet viimeksi meidän neurologilta.
En tiedä mikä laukaisi taas kohtaukset näin tiiviisti. Tällä kertaa itkin vasta jälkeenpäin. Itkin ja surin, että miksi juuri Dinolla. Taas sitä kävi niitä samoja tunteita läpi kuin ennenkin. Se tuntuu aina yhtä lohduttomalta. Mutta ei auttaisi surra. On katsottava rohkeasti eteenpäin, itsevarmana ja luoda koiralle turvallinen olo. Kaikki selviää, kunhan lääkepitoisuus saadaan veressä taas kohdilleen.
