Huolestunut tunnelma

Tähän vuoristorataan alkaa tottua. Asiat on ensin hyvin. Sitten huonosti.

Dino on oksennellut koko päivän. Ei hyvä. Huomenna soitto Helsinkiin ja kuulumisten raportointi sillä eläinlääkäristämme ei ole kuulunut mitään vaikka lupasikin soittaa.

Entä jos ja mitä kun?

Siitä on viikko kun viimeksi kirjoitin.

Me tosiaan aloimme antaa Dinolle vain 60 mg Barbivetia 90 mg:n sijaan.

Dino piristyi. Se ei enää huoju ja hoipu niin voimakkaasti. Se hyppäsi tarhan kaidetta vasten, tekee muutakin kuin nukkuu. Se alkoi näyttää taas vinkeää luonnettaan ja lähti Jukun kanssa juoksukisaan. Se nukkuu taas koivet kohti kattoa.


Yksi kohtaus tuli perjantaina aamulla klo 05. Se oli lyhyt eikä toista tullut perään. Tiedä sitten, että olisiko kohtaus muutenkin tullut ilman lääkkeiden vähentämistä.


Tänään uusi soitto Anne-Mariam Kivirannalle ja kuulumisten raportointi. Päätöstä uuden lääkkeen aloittamisesta ei ole vielä tehty. Suoraan sanottuna: en tiedä mitä me oikein päätetään. Jos uusi lääke aloitetaan, on edessä jälleen luultavasti paluu hoippurointiin ja totaaliseen apaattisuuteen ainakin hetkeksi. Halutaanko me koiralle sellaista oloa taas kun ei ole takeita että lääke toimii tai että sivuvaikutukset tasaantuisivat?

Tai että voidaanko me ihan tosissamme olla kokeilematta lääkettä joka voisi lopulta olla juuri se oikea lääke Dinolle?

Ei ole helppoa olla päätöksen tekijä tällaisessa tilanteessa.

Me rakastamme sinua

Lääkäri Anna-Mariam Kiviranta soitti. Muuten kaikki veritulokset ovat hyvät mutta yksi maksa-arvoista huitelee taivaissa. Se on 1854 kun viimeksi se oli syyskuussa noin 500. Jo tämä 500 oli yli maksimirajan.

Lääkäri selitti että ko maksa-arvo on herkkä mitattava ja siksi tehtiin verinäytteestä vielä kaksi muuta koetta, muun muassa haima.

Nyt oli vähennettävä barbivetia 90 mgstä 60:een. Riskinä on että dino saa kohtauksia ja pahimmassa tapauksessa menehtyy niihin. Jos sitä ei olisi vähennetty, humalaisuus ja maksan rasitus jatkuisi. Lopulta maksa voi lakata toimimasta. Tehtiin niin tai näin, on olemassa isot riskit.

Uutta lääkettä ei vielä aloiteta. Viikon päästä soitan lääkärille miten meillä menee.

Kirjoitin nyt vain faktat tähän.


Ajatukset sekaisin. En halunnut että tästä blogista tulee mikään itkuvirsi. Haluan pitää tätä edelleen päiväkirjana jotta tiedot tapahtumista pysyvät muistissa. Ja siksi, etten yksinkertaisesti enää jaksa kertoa erikseen kaikille miten meillä menee.

Meillä menee nyt huonosti ja kaikkia vaihtoehtoja on punnittava. Sellaisiakin joita kukaan koiranomistaja ei tahtoisi miettiä.

Päällimmäisenä ajatuksena on vain:



Miksi?


Tulee olemaan levoton yö edessä nyt kun barbivet tiputettiin. Tiedän sen, etten tule nukkumaan juurikaan kun ajatukset ovat koiran voinnissa.

Vaikka Dino on kipeä, se innostui tänään silminnähden pienestä lenkistä ja siitä kun vanhempani tulivat kylään. Se syö samaan tahtiin kuin ennen ja sai rouskuttaa hirvenluuta tarhassa. Me niin rakastetaan Dinoa.

Valoa?

Kävimme Dinon kanssa Helsingin yliopistollisessa eläinsairaalassa perjantaina 9.11.

Dino tutkittiin kahden eläinhoitajaopiskelijan kahden eläinlääkärin voimin. Verikokeet, tuntoaistitestit, kävelyn tutkimusta, refleksit.....Kaksi tuntia tutkimista. Se oli rankka päivä Dinolle.

Pääsemme mukaan epilepsiatutkimukseen. Lääkäri soittaa alkuviikosta verikokeiden tulokset ja sitten aloitamme kolmanne lääkkeen, ihmisten epilepsialääkkeen.

Olin varma päätöksestäni, mutta kuitenkin takaraivossa jyskytti ajatus: entä jos dinon humalaisuuden ja totaalisen kömpelöisyyden saisi loppumaan pienentämällä kaliumbromidilääkitystä? Siksi olin ensin niin varma siitä, ettei muuta ole tehtävissä, kuin ottaa vielä kolmas lääke, sillä Dino sai pieniä tärinäkohtauksia jatkuvasti. Nyt niitä ei ole tullut viikkoon. Entä jos liuoksen tiputtaisi neljään milliin per päivä? Edessä olisi kaksi vaihtoehtoa:

a) joko Dino saisi kohtauksia ja menisi huonompaan kuntoon. Nämä olisi kuitenkin luultavasti hoidettavissa ja liuoksen määrää voisi jälleen nostaa.
b) Dino saisi terävyytensä liikkeisiin ja olemiseen takaisin. Se lakkaisi olematta jatkuvasti väsynyt, apaattinen, surullinen ja alakuloinen. Se saisi tehdä jotain muutakin kuin vain nukkua enimmäkseen....


Parin viikon ajan Dino on mennyt liikkeissään huonompaan suuntaan. Se ei pääse enää ylös makuuasennosta kunnolla. Se hoippuu, vaappuu, kaatuilee. Meidän käy sitä sääliksi. Kyllä se sama Dino siellä vielä on, mutta epilepsia on lääkkeineen ottanut liian suuren vallan koirasta.


Sydämessäni minusta tuntuu siltä, että lykkään tutkimukseen osallistumista ja uusien lääkkeiden aloittamista vielä hetken. Vaikka se sitten tarkoittaisikin riskiä ja sitä, että jos me haluamme vielä mukaan tutkimukseen, on lähdettävä uudelle reissulle Helsinkiin. Se vain tuntuu sydämessä oikealta, kokeilla vähempää liuosmäärää. Ja jos se kerran siltä tuntuu, niin pitäisi tehdä niin. Eikö?

Kolmas lääke, ihmisten lääke, tekisi Dinon vielä enemmän hoippuraiseksi ja uneliaaksi. Sen on jo nyt vaikea käydä asioilla ulkona. Entä sitten lääkkeen aloittamisen jälkeen? Tarkoituksena olisi, että jos vaste tähän uuteen lääkkeeseen on hyvä, voisimme pikkuhiljaa jättää kaliumbromidin kokonaan pois. Tietenkin myös tämä vaihtoehto on erittäin hyvä.


Aikaa pohtimiseen on vielä hetken verran. Tarkoitus on keskustella lääkärin kanssa mietteistäni kun hän soittaa verikokeista.


Viime yönä Dino oli pissannut alleen kesken unien. Äsken se ei reagoinut lääkehälytyksen ääneen ja kun tulin antamaan sille juustopalaa johon kätkin lääkkeet, se ei selvästikään olisi halunnut/jaksanut syödä sitä. Tämä on todella epänormaalia, sillä aiemmin se on ottanut kaikki lääkkeet mielellään ja tullut heti keittiöön rapinan kuulleessaan. Huolestuttaa. Sydän särkyy. Sattuu....

Kohtauspäiväkirjaa varten

Merkkaan tänne ylös, että eilen sunnuntaina 4.11. Dino sai varmuudella yhden hieman isomman pään nykimiskohtauksen, tärinäkohtauksen. Kello oli noin 13.30.




Sitä vaan miettii, että voi kun saisi takaisin sen koiran joka Dino oli vielä ennen tätä helvetillistä syksyä. Dino on rakas ja ihana, ei sairaus ole sitä kokonaan muuttanut. Mutta selvästi sivuvaikutukset ovat jokapäiväistä elämää. Kaatuilee, hoippuilee, ei tasapainoa. Koiramme puolesta kovasti toivomme, että jotain apua saamme ensi perjantailta. Jotta Dino pääsee olemaan taas Dino.