Vetoa!

Kun saimme "virallisen" diagnoosin, elämästä tuli ainakin hetkelliseksi hyvin arvaamatonta. Aivan jatkuvasti mietin, mitä Dino nyt tekee, ei kai se vain oksenna, ei kai vain tule kohtausta. Sairaus on jatkuvasti alitajunnassa. Sitä miettii ihan koko ajan. Vaikka ei saisi.

Olemme eläneet silti ihan normaalia elämää. Tänään laitoin Dinon päälle valjaat ja se sai vetää lenkillä, Juku kulki hihnassa vierellä. Kyllä taas näki miten Dino nautti. Huomaa kyllä mitä rotua on! Puolentoista tunnin lenkki mentiin metsässä ja kylillä. Oli kivaa vaikka vettä sateli ja lenkkarit kastuivat.

Äsken koirat saivat vatsansa täyteen ruokaa. Innostun barffauksesta koko ajan enemmän ja nyt tehosekoittimessa muussaantuivat parsakaali, kukkakaali, porkkana, nektariini (ihan muutama pala) ja valkosipulinkynnet. Lisäksi kupista löytyi naudanmahaa. Näytti maistuvan. Homeopaattikin oli sitä mieltä, että on hienoa, kun meillä barffaillaan. Nyt uunissa paistuu yrjölän puuro, huomenna taas sitä herkkua.

Tulipa mieleeni vielä hieman huomauttaa, että vaikka täällä kerroinkin mitä homeopaattista Dino saa, niin on syytä AINA kääntyä osaavan homeopaatin puoleen. En itsekään olisi lähtenyt kokeilemaan mitään umpimähkään. Kaikki riippuu aina koirasta ja sen luonteesta sekä sairauden oireista, jotka aina ovat yksilöllisiä.

Ensimmäinen pilleri.

Tänä aamuna Dino sai ensimmäisen Nux Vomican. Pienen pieni rae piti laittaa alahuulen ja hampaiden väliin sekä pitää koiraa sitten aloillaan sen aikaa että rae sulaa suuhun. Pari kertaa se sieltä kieri lattialle, mutta sitten vasta osasin oikean tekniikan. Dino ei onneksi ollut kovinkaan moksiskaan.

Eilen molemmat koirat valvoivat todella pitkään, kun meillä oli vieraita. Herättiinkin normaalia aiemmin ja lähdettiin aamulenkille vieraisiin maastoihin. Lenkkeiltiin jo aamuseitsemältä, oli hiljaista. Kilometrejä kertyi noin seitsemän, mikä on meille kyllä ihan järjetön aamulenkiksi. Mutta normaali päivälenkki :) Tulipa tehtyä se heti aamulla, nyt molemmat on ihan poikki ja nukkuvat tyytyväisinä.

Ensimmäinen päätös.

Se on nyt tehty. Päätös. Me emme aloita Dinolla vielä Barbivet-lääkitystä. Takaraivossa jyskytti kummallinen ajatus siitä, että älä aloita, kokeile ensin jotain muuta. Tarvitsin siihen vain varmistuksen ja pienen sysäyksen.

Soitin aamupäivällä Helenelle, homeopaatille, kasvattajan suosittelemalle. Onneksi tein niin. Sain ohjeet ja tilasin Hakaniemen Apteekista Helsingistä postitse kotiin Dinolle Nux Vomica C12 -tabletteja. Niitä aloitamme ottamaan aamuisin heti herättyämme. Tätä otetaan kolme viikkoa ja sitten otetaan yhteys Heleneen. Tietysti, jos jotain radikaalia tapahtuu ennen tätä, niin konsultoidaan Heleneä.

Helene oli ihana, asiantunteva ja pätevä. Puhelinkeskustelusta maksoin 30 euroa, hintaan kuuluu myös tämä kontrollisoitto.

Tarkoituksena on niin sanotusti puhdistaa ja luoda uusi tila Dinon kehoon. (Kuulostaa aivan taatusti monen mielestä huuhaalta, jaa, että tuollaista se akka meinaa, hah, ei varmana toimi.) Meillä tätä nyt kuitenkin kokeillaan.

Helene kyseli Dinon tietoja ja sen luonnetta. Hän sanoi, että epileptikkokoirat ovat usein hyvin tarkkaavaisia ympäristöstään ja myöskin ylijännittyneitä. Epilepsiakohtaukset ikään kuin purkavat tämän olon ulos kehosta.

Dinolle annetaan nyt myös hieman vähemmän proteiinipitoista ruokaa kuin ennen ja vältellään kaikenlaista kiihkoilua. Helene myös kehotti hieromaan Dinoa pitkillä sivelevillä vedoilla pitkin kehoa.

Kun lopetin puhelun, oloni oli helpottunut. Hymy palasi koko kehoon ja päätös tuntuu nyt oikealta.

Kukaanhan ei tiedä, auttavatko nämä Dinolla. Aika näyttää. Mutta näin on hyvä nyt.

Ajatuksia herättävää luettavaa...

http://personal.inet.fi/yritys/annamultanen/artikkeli-rokotukset.html

Puolitoista tuntia

Yö oli levoton. Ei niinkään Dinolla, vain minulla. Olin kuulevinani koko ajan, että nyt se kohtaus alkaa. Höristelin korviani ja nousin istumaan sängyssä: mitä Dino nyt tekee? Miksi se hengittää noin? Mihin se nyt menee? Ei kai se vain oksenna?

Keskellä yötä oli pakko nousta sängystä ylös ja mennä katsomaan missä koira on. Siellä se nukkui olohuoneessa ihan rauhallisesti. Emäntä se tässä nyt vaan hötkyili ja pätkäisi unet.

Juttelimme mieheni kanssa ja hän ehdotti, että eikö sitten kannattaisi kokeilla ensin niitä homeopaattisia. Vaikka eihän sekään mitenkään yksioikoista ole. Toiset eivät ole kuulleetkaan homeopaattisista ja ihmettelevät satavarmasti, että mitä ihmettä oikein jahkailen kun lääkärin määräämä resepti odottaa vieläkin siinä lipaston päällä.

Meillähän koirat viettivät yönsä ulkona tarhassa aina siihen päivään asti, kun Dinon ensimmäinen kohtaus tuli. (Tai kuka sitä tietää miten monta kohtausta on jo ehtinyt tulla, me emme vain ole olleet niitä näkemässä.) Nyt koirat nukkuvat sisällä. Ne viihtyivät ulkona niin hyvin, että säälitti ottaa ne sisälle. Nyt kaikki osapuolet ovat jo tottuneet järjestelyihin.

Toinen koiramme on seuranut vierestä kaikki kolme kohtausta. Ei ole ollut moksiskaan, haistellut vain. Toki olen vienyt sen aina pois, varmuuden vuoksi. Mutta onneksi on tullut nämä tilanteet niin, että on voinut seurata toisen koiran reaktioita. On helpompi jättää ne keskenään ulkotarhaan silloin, kun tarvitsee.

Puolentoista tunnin päästä soitan homeopaatille. Toivotaan, että olen puhelun jälkeen viisaampi. Yhdeltä homeopaatilta sain jo lyhyen vastauksen sähköpostiini. Hän on hoitanut epilepsiakoiria hyvin tuloksin. Eipä tuosta nyt paljon selkoa saa. Laitoin lisäkysymyksiä menemään, mutta saa nähdä vastaileeko hän. Tietysti vie hänen työaikaansa ja olen ymmärtänyt, että sähköposti"tapaamisista" veloitetaan myös. Joten tuskin kukaan ilmaiseksi alkaa neuvomaan.

Homeopatia vai ei?

Olen koko päivän pohtinut, jutellut muiden kanssa, kääntänyt, vääntänyt, itkenyt ja taas miettinyt. En ole vieläkään päättänyt kallistunko kokeilemaan homeopaattisia vai aloitanko Barbivet-lääkityksen.

Soitan huomenna kasvattajan suosittelemalle homeopaatille. Katsotaan tulenko siitä viisaammaksi. Toivon ainakin.

Surua ja hämmennystä.

Minä itkin äsken. Tunteet saivat vallan. Molemmat koirani tipsuttivat katsomaan mikä on hätänä, Dino puski syliin tapansa mukaan "lohduttamaan".

Meillä oli eilen kummallinen päivä. Dinolla todettiin idiopaattinen epilepsia. Diagnoosin saimme Vantaan Aistista. Lähdimme aamulla matkaan ja Dino jätettiin tutkimuksiin pariksi tunniksi. Pään magneettikuvat otettiin nukutuksessa. Kaikki oli niissä hyvin. Tutkimukset maksoivat yhteensä 830 euroa.

Palvelu oli hyvää ja hoito laadukasta. Dinolle kirjoitettiin reseptiksi Barbivet. Se resepti odottaa lipaston päällä, että minä tekisin päätökseni lääkityksen aloittamisesta.

Yritin selailla nettiä läpi, jotta löytäisin jonkun muun samanlaisia mietteitä siitä, aloittaako lääkitys vai ei. Toisena vaihtoehtona meillä on homeopaattinen hoitomuoto. Siksi päätin perustaa oman blogin.

Dino on saanut kolme kohtausta: 4.3., 10.4. ja 14.5. Kaksi ensimmäistä kohtausta kestivät 1-2 minuuttia, joiden jälkeen koira palautui ennalleen aivan muutamissa minuuteissa. Kolmas kohtaus kesti vain noin 30 sekuntia ja koira palautui ennalleen hetkessä.

Lääkäri suositteli lääkityksen aloittamista. Mielessäni jomottaa mahdolliset sivuoireet, kuten elimistön kestäminen ja koiran käytöksen muuttaminen. Ja kun lääkkeet aloitetaan, onko niistä apua? Tarvitaanko niitä?