20.9.2012

Pahin tähän mennessä

Perjantaiaamuisten kohtausten jälkeen Dino ei ole ollut oma itsensä. Niistä asti sillä on ollut pieni kohtaus jatkuvasti päällä. Vihdoin ja viimein eilen sain neurologimme puhelimeen Aistista. Luojan kiitos, sillä alkoi olla jo todellinen hätä.

Dino on saanut kohtauksen jälkeen 1-2 sekuntia kestäviä poissaolokohtauksia ja pään nykimisiä useasti päivässä. Se ei pysy pystyssä jos vien sitä ulos asioille vaan muksahtelee vaappuvana pitkin ojia ja nurmikkoa etsiessään pissapaikkaa.

Se on seurannut minua JATKUVASTI ja koko ajan käyttäytynyt kuin jotain pyytäen. Hermot ovat olleet koetuksella, sillä töitäkin on ollut pakko tehdä. Tässä kohtaa on ollut melko pysäyttävää kunnolla pysähtyä ajattelemaan hetkessä elämistä. Ei se ole Dinon vika, Dinohan tässä pyytää apua, sillä tuskin sillä on ollut hyvä olla. Miten muutenkaan se pyytäisi apua kuin kulkemalla emäntänsä perässä ja hakemalla huomiota. Ei niin mitenkään. Siksi minä eilen illalla viivyin ulkona Dinon kanssa pitkään. Annoin sen rauhassa muksahdella ja etsiä pissapaikkaa. Ei millään muulla ollut niin kiire kuin sillä, että saan nauttia kaikista hetkistä rakkaan koirani kanssa.

Dino on eilen saanut triplaten lääkeannoksensa ja nyt tietysti nukkuu kuin tainnutettu. Se ei pysy pystyssä kunnolla, mutta nyt luotan siihen, että suuri määrä lääkkeitä on aiheuttanut asian.


Aistista neuvottiin lääkitsemään koira niin että se rauhoittuu ja aivot pääsevät lepotilaan. Koiran on pakko nukkua ja levätä. Toinen vaihtoehto on kääntää auton nokka kohti Vantaata ja Aistia. Siellä Dino rauhoitettaisiin (narkoosi?) että aivot pääsevät lepäämään ja kroppa selviää kohtauksesta. Toivon todella ettei tähän tarvitse mennä. Vaikeamman tästä tilanteesta tekee se, että olemme juuri tänään, tietenkin, lähdössä häämatkalle Kreikkaan illalla. Onneksi koirat jäävät parhaimpiin käsiin, vanhemmilleni. Tiedän että he eivät epäröi hetkeäkään lähteä Vantaalle jos niikseen tulee.

Ja se, miksi Vantaalle olisi suunnattava, on oma päätös. En ole koskaan Porista saanut niin asiantuntevaa apua, että uskaltaisin antaa koirani täällä hoidettavaksi epilepsian vuoksi.

Nyt sormet ristiin ja toiveet ilmoille rukousten kera. Dinon on pakko selvitä tästä.

13.9.2012

Helvetillistä

Mitä sitä peittelemään. Suoraan sanottuna, vituttaa. Vituttaa koiran puolesta. Miksi taas? MIKSI????

Edellisestä kohtauksesta on 2,5 viikkoa. Ei sen pitänyt näin jatkua. Ei pitänyt, EI!


Annoimme Dinolle taas ylimääräiset 90 mg barbivetia. Nyt tuo "pentu" nukkuu.

Juku on alkanut yhä enemmän olla Dinon perään kohtausten jälkeen. Näyttää sille välillä hampaitaan mutta ei tee mitään. Voi luoja, älä anna tästä kehittyä vakavampaa.


<3

25.8.2012

Melkein vuosi

Tiesin sen. Siitä, etten saanut nukutuksi kunnolla kolmeen yöhön. Heräilin pitkin öitä, olin kuulevinani kohtauksen ääniä.

Tiesin sen siitä, kun Dino hakeutui nukkumaan sellaisiin paikkoihin missä se normaalisti ei nuku: pieniin & ahtaisiin joista se haki turvaa, kuten meidän jalkojen alta.

Dino sai siis kohtauksia viime yönä. Yksi sohvalla, yksi ulkona ja yksi makuuhuoneessa. Viimeisin oli lievä.

Menin jo vähän luulemaan että lääkkeet on nyt ok ja päästään huomattavasti pidemmillä kohtausväleillä. Kuukausi ja noin 10 päivää oli väliä. Aikaa kohtausryppäästä on melkein vuosi.

Voi mun muru, miksi taas?

15.7.2012

Moneskohan?



Dino sai kohtauksen noin klo 1.50 keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Joitakin merkkejä oli taas ilmassa - olisinpa ollut taas viisaampi ja ymmärtänyt tulkita ne oikein.

Toin koirille Kanarian työmatkalta tuliaisiksi vinkuvat oranssit luut. Dino kantoi lelua suussaan yötä päivää ja piti siitä hyvää huolta. Yleensä Dino kyllästyy leluun kuin leluun vartissa. Ei tähän.

Sitten, kun torstaina oli kello soittamassa 03.45, oli tietysti kohtausyön vuoro. Nukuttua ei tullut kuin pari tuntia ja lähdin aamulla ennen viittä ajamaan kohti Kouvolaa työmatkalle. Onneksi Henkka jäi muutamaksi tunniksi hallille töihin ja pystyi seuraamaan Dinon vointia.

Toista kohtausta ei tullut. Jälleen laitettiin suppo ja annettiin lääkettä.

Pian tulee vuosi täyteen siitä, kun aloitettiin lääkitys. Vuosi siitä, kun kohtauksia tuli melkein kymmenen alle vuorokaudessa. Toivottavasti nyt oltaisiin parempaan suuntaan menossa.

21.6.2012

Pientä pohdintaa

Olin jo aikeissa kirjoitella eilen. Nyt on hyvä hetki, kun aurinko on noussut ja talossa hiljaista. Kohta on juhannus.

Kun Dino sai viimeisimmän kohtauksen, valvoin taas puolen yötä. Seuraavana päivänä olin väsynyt ja kiukkuinen, ei kai ihme.

Enää ei ole kyyneleitä tullut, kun Dino saa kohtauksen. Mieluusti jo menisin koko tilanteesta pois, antaisin Henkan hoitaa. Kohtauksiin on turtunut. Ne ovat hirveitä, mutta silti niihin on tottunut.

Toisaalta on aika ristiriitaista sanoa, että kohtauksiin tottuu. Sillä jokainen kerta, kun herään kolahduksiin ja koira taistelee kohtauksen kourissa, sitä väkisinkin ajattelee: entä jos se oli nyt tässä? Entä jos kohtauksia tulee tällä kertaa niin monta peräkkäin, ettei mitään ole enää tehtävissä? Entä jos Dino kuolee? Miten ikinä voisin luopua siitä? Ajatukset ehtivät juosta reippaasti alle minuutin kestävän kohtauksen aikana jopa siihen asti, että mietin miten pystyn enää samalla viikolla tekemään töitä jos Dino menehtyy.



Toivon vain aina, ettei kenenkään tarvitse taistella saman sairauden kanssa kuin mitä meillä tehdään. Vaikkakin muuten eletään aivan normaalia elämää, eivätkä kohtaukset vaikuta arkeen tai Dinoon muuten mitenkään, ei se aina silti helppoa ole.

19.6.2012

Ei edes kuukautta väliä

Hieman vajaa klo 02 heräsin kun Dino kramppasi sängyn vieressä. Lyhyt kohtaus jota ei onneksi, kop kop, seurannut toista. Annoin 90mg Barbivetia ja myöhemmin vielä peräpuikon. Ravaaminen sisällä jäi lyhyeksi, Dino nukahti melko pian.

Ennen nukkumaanmenoa taas aavistin tämän. Olin Dinon kanssa ulkona ja se oli todella levoton. Seuraavaksi kyllä ennakoin ja annan lääkettä kun hiukankaan näyttää siltä, että kohtaus tekisi tuloaan.

Voi tätä surkeutta :/

25.5.2012

Toukokuun kohtaus

Noin klo 4.30 aamuyöllä heräsin Dinon kohtaukseen. Se nukkui sohvalla ja kohtaus tuli päälle. Kesti hurjan vähän aikaa, ehkä 10 sekuntia. Jaaha, ja tätä kirjoittaessa Dino sai isomman kohtauksen ja perään 1-2 pientä tärinää. Nyt on meneillään vaihe kun koira ravaa päämäärättä pitkin kämppää.

Annoin 140 mg Barbivetia lisää (en kerralla) ja peräpuikon.