Melkein vuosi

Tiesin sen. Siitä, etten saanut nukutuksi kunnolla kolmeen yöhön. Heräilin pitkin öitä, olin kuulevinani kohtauksen ääniä.

Tiesin sen siitä, kun Dino hakeutui nukkumaan sellaisiin paikkoihin missä se normaalisti ei nuku: pieniin & ahtaisiin joista se haki turvaa, kuten meidän jalkojen alta.

Dino sai siis kohtauksia viime yönä. Yksi sohvalla, yksi ulkona ja yksi makuuhuoneessa. Viimeisin oli lievä.

Menin jo vähän luulemaan että lääkkeet on nyt ok ja päästään huomattavasti pidemmillä kohtausväleillä. Kuukausi ja noin 10 päivää oli väliä. Aikaa kohtausryppäästä on melkein vuosi.

Voi mun muru, miksi taas?

Moneskohan?

Dino sai kohtauksen noin klo 1.50 keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Joitakin merkkejä oli taas ilmassa - olisinpa ollut taas viisaampi ja ymmärtänyt tulkita ne oikein.

Toin koirille Kanarian työmatkalta tuliaisiksi vinkuvat oranssit luut. Dino kantoi lelua suussaan yötä päivää ja piti siitä hyvää huolta. Yleensä Dino kyllästyy leluun kuin leluun vartissa. Ei tähän.

Sitten, kun torstaina oli kello soittamassa 03.45, oli tietysti kohtausyön vuoro. Nukuttua ei tullut kuin pari tuntia ja lähdin aamulla ennen viittä ajamaan kohti Kouvolaa työmatkalle. Onneksi Henkka jäi muutamaksi tunniksi hallille töihin ja pystyi seuraamaan Dinon vointia.

Toista kohtausta ei tullut. Jälleen laitettiin suppo ja annettiin lääkettä.

Pian tulee vuosi täyteen siitä, kun aloitettiin lääkitys. Vuosi siitä, kun kohtauksia tuli melkein kymmenen alle vuorokaudessa. Toivottavasti nyt oltaisiin parempaan suuntaan menossa.

Pientä pohdintaa

Olin jo aikeissa kirjoitella eilen. Nyt on hyvä hetki, kun aurinko on noussut ja talossa hiljaista. Kohta on juhannus.

Kun Dino sai viimeisimmän kohtauksen, valvoin taas puolen yötä. Seuraavana päivänä olin väsynyt ja kiukkuinen, ei kai ihme.

Enää ei ole kyyneleitä tullut, kun Dino saa kohtauksen. Mieluusti jo menisin koko tilanteesta pois, antaisin Henkan hoitaa. Kohtauksiin on turtunut. Ne ovat hirveitä, mutta silti niihin on tottunut.

Toisaalta on aika ristiriitaista sanoa, että kohtauksiin tottuu. Sillä jokainen kerta, kun herään kolahduksiin ja koira taistelee kohtauksen kourissa, sitä väkisinkin ajattelee: entä jos se oli nyt tässä? Entä jos kohtauksia tulee tällä kertaa niin monta peräkkäin, ettei mitään ole enää tehtävissä? Entä jos Dino kuolee? Miten ikinä voisin luopua siitä? Ajatukset ehtivät juosta reippaasti alle minuutin kestävän kohtauksen aikana jopa siihen asti, että mietin miten pystyn enää samalla viikolla tekemään töitä jos Dino menehtyy.

Toivon vain aina, ettei kenenkään tarvitse taistella saman sairauden kanssa kuin mitä meillä tehdään. Vaikkakin muuten eletään aivan normaalia elämää, eivätkä kohtaukset vaikuta arkeen tai Dinoon muuten mitenkään, ei se aina silti helppoa ole.

Ei edes kuukautta väliä

Hieman vajaa klo 02 heräsin kun Dino kramppasi sängyn vieressä. Lyhyt kohtaus jota ei onneksi, kop kop, seurannut toista. Annoin 90mg Barbivetia ja myöhemmin vielä peräpuikon. Ravaaminen sisällä jäi lyhyeksi, Dino nukahti melko pian.

Ennen nukkumaanmenoa taas aavistin tämän. Olin Dinon kanssa ulkona ja se oli todella levoton. Seuraavaksi kyllä ennakoin ja annan lääkettä kun hiukankaan näyttää siltä, että kohtaus tekisi tuloaan.

Voi tätä surkeutta :/

Toukokuun kohtaus

Noin klo 4.30 aamuyöllä heräsin Dinon kohtaukseen. Se nukkui sohvalla ja kohtaus tuli päälle. Kesti hurjan vähän aikaa, ehkä 10 sekuntia. Jaaha, ja tätä kirjoittaessa Dino sai isomman kohtauksen ja perään 1-2 pientä tärinää. Nyt on meneillään vaihe kun koira ravaa päämäärättä pitkin kämppää.

Annoin 140 mg Barbivetia lisää (en kerralla) ja peräpuikon.

"Dino on hieno koira"

Oih ja voih. Dino lepuuttaa päätään mun sylissäni. Se on saanut eilen ja toissapäivänä vielä tärinäkohtauksia, jalat meinaa mennä alta.

Annoin eilen yhden ylimääräisen Barbivetin.

Kysyin, tai totesin oikeastaan, Henkalle eilen, että mitä jos lääkkeet ei auta. Mitä mäkin sellaisia ääneen huuteleen. Joskus vaan suru on liian suuri kun ajattelee koko helvekon epilepsiaa.

Nyt meillä on taas kaikki hyvin. Dino on hieno koira <3

Lisää kohtauksia

Herättiin Henkan kanssa yöllä klo 02 Dinon kohtaukseen. Lyhyt kohtaus, max 20 sekuntia sohvalla. Dino vinkui kuin olisi pelännyt kohtauksen jälkeen. Kesti hetken aikaa ja uusi kohtaus. Vasta toisen kohtauksen jälkeen Dino suostui syömään lääkkeet lihapullan sisässä.

Puoli neljään saakka yöllä ravaamista ulkona & sisällä. Nappasin tyynyn ja peiton jo valmiiksi sohvalle ja torkuin siinä koko yön että edes Henkka saisi nukkua.

Tänään soitto Aistiin. Mitä tehdään?