Ei auttanut enää mikään muu. Kun Dino heräsi uniltaan maanantaina aamupäivällä ja sai pieniä tärinäkohtauksia, (tärinäkohtauksessa koiran pää nykii sekunnin kaksi ja selvästi on muissa maailmoissa, tätä tapahtuu usea kerta peräjälkeen) tartuin yhtään epäilemättä puhelimeen ja soitin Vantaalle eläinsairaala Aistiin. Selitin tilanteen ja sanoin, että nyt tarvitaan apua: mitä me tehdään?
Saimme ajan seuraavalle aamulle kymmeneksi. Kuuden jälkeen lähdimme ajamaan kohti Vantaata. Äitini oli mukana matkassa, onneksi, sillä melko rankka tuo ajomatka on yksin.
Dino pääsi Sigitaksen vastaanotolle. Päädyimme yhteistuumin tulokseen, että Dino nukutetaan jotta se saa levätä. Saisin hakea koiran kolmen jälkeen kotiin.Nukutuksen aikana Dinolle annettiin 300 mg barbivetia ja otettiin kaikki verikokeet.
Kolmen jälkeen hain koiraa takaisin. Siellä Dino nukkui sikeästi ja poika kannettiinkin suoraan auton takapenkille nukkumaan.
Pääsimme kotiin illalla, Dino nukkui eikä päässyt kävelemään sillä sen jalat olivat puutuneet. Hiljalleen se jaksoi alkaa nostaa itseään ylös ja pääsi pari askelta kunnes kaatui tai liukastui. Yö meni valvoessa, sillä Dino halusi jatkuvasti ulos asioille, mutta pihalle päästyään vain ravasi edestakaisin tekemättä asioitaan. Hermot olivat koetuksella, mutta yritin ajatella, että kyllä tämä tästä.
Kun koira oli koko yön juossut ympäri taloa ja pihamaata, mietin että ollaanko taas kohta siinä lähtöpisteessä, että Dino väsyttää itsensä yliväsyneeksi ja saa taas kohtauksia. Puin lenkkivaatteet päälleni neljältä yöllä ja lähdimme ulos. Toimi: koira teki asiansa ja pääsimme hetkeksi nukkumaan.
Dinon lääkitystä muutettiin niin, että se saa nyt päivässä yhteensä 6 millilitrtaa kaliumbromidia entisen kolmen sijaan. Barbivet pidettiin samana, 180mg päivässä.
Sigitas, neurologimme, sanoi, että seuraava vaihtoehto on ihmisten epilepsialääke. Ja minä mietin, että kolme lääkettä - ------- ? Lääkkeitä pitäisi myös antaa kolme kertaa päivässä.
Saimme ajan seuraavalle aamulle kymmeneksi. Kuuden jälkeen lähdimme ajamaan kohti Vantaata. Äitini oli mukana matkassa, onneksi, sillä melko rankka tuo ajomatka on yksin.
Dino pääsi Sigitaksen vastaanotolle. Päädyimme yhteistuumin tulokseen, että Dino nukutetaan jotta se saa levätä. Saisin hakea koiran kolmen jälkeen kotiin.Nukutuksen aikana Dinolle annettiin 300 mg barbivetia ja otettiin kaikki verikokeet.
Kolmen jälkeen hain koiraa takaisin. Siellä Dino nukkui sikeästi ja poika kannettiinkin suoraan auton takapenkille nukkumaan.
Pääsimme kotiin illalla, Dino nukkui eikä päässyt kävelemään sillä sen jalat olivat puutuneet. Hiljalleen se jaksoi alkaa nostaa itseään ylös ja pääsi pari askelta kunnes kaatui tai liukastui. Yö meni valvoessa, sillä Dino halusi jatkuvasti ulos asioille, mutta pihalle päästyään vain ravasi edestakaisin tekemättä asioitaan. Hermot olivat koetuksella, mutta yritin ajatella, että kyllä tämä tästä.
Kun koira oli koko yön juossut ympäri taloa ja pihamaata, mietin että ollaanko taas kohta siinä lähtöpisteessä, että Dino väsyttää itsensä yliväsyneeksi ja saa taas kohtauksia. Puin lenkkivaatteet päälleni neljältä yöllä ja lähdimme ulos. Toimi: koira teki asiansa ja pääsimme hetkeksi nukkumaan.
Dinon lääkitystä muutettiin niin, että se saa nyt päivässä yhteensä 6 millilitrtaa kaliumbromidia entisen kolmen sijaan. Barbivet pidettiin samana, 180mg päivässä.
Sigitas, neurologimme, sanoi, että seuraava vaihtoehto on ihmisten epilepsialääke. Ja minä mietin, että kolme lääkettä - ------- ? Lääkkeitä pitäisi myös antaa kolme kertaa päivässä.
Voi kun saisi jotain vertaistukea saman asian läpikäyneiltä ja samassa tilanteessa olevia. En halua laittaa blogia julkiseksi, sillä asiat täällä ovat melko henkilökohtaisia ja kirjoitan juuri sen mitä mieleeni tulee ja miltä tuntuu.
On tämä helvetin raskasta. Katsoa kun koira vaappuu pitkin taloa, ei pysy pystyssä ja selvästi pyytää minulta apua. Sydän tässä särkyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti