Me teimme eilen aamulenkin pakkaskelissä, pöllyävän lumen koristaessa teitä. Aurinko paistoi ja meillä kaikilla oli onnellinen olo. Tämä se vasta on koiraihmisen elää ja eritoten huskyn! Ja tänään on maassa enemmän lunta. Sulavathan nuo pois, mutta vielä niistä voi nauttia <3
Ikävä kyllä tänään aamulla klo 5 heräsin pieneen kolinaan. Aavistin Dinon olevan kohtauksen kourissa. Mutta kun saavuin takkahuoneeseen, näytti siltä kuin Dino juuri venyttelisi ja oli nousemassa pystyyn. Sitten kokeilin sen leukaa joka oli aivan märkä. Mietin, että onkohan se käynyt juuri juomassa. Ehdin jo huokaista ja iloita, ettei kohtausta ollutkaan, mutta... Kun Dino lähti kävelemään, oli selvästi jälkitilassa. Tämä on ensimmäinen kerta kun en ehtinyt paikalle ja nähnyt kohtausta. Annoin Barbivet 90 mg ja laitoin diatzepamin. Toista kohtausta ei ainakaan vielä ole tullut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti