Ehdin huolestua jo siitä, ettei Dino pissaa ollenkaan. Viimeksi eilen aamulla oli käynyt asioillaan, joten tänä aamuna meinasi jo mennä hermot, kun pikkuisen lenkin aikana ei tapahtunut mitään.
Kunnes sitten, kun hörpin aamuteetä keittiössä, luokseni tipsuttelee Dino ja hellästi näykkäisee paidan hihaa. Jaaha, se oli merkki - ulos. Samalla kun ilahduin siitä, että kaikki on tältä osin kunnossa, ilahduin Dinon luonteesta. Vaikka koira onkin kuin outo, vieras eläin tällä hetkellä, siellä alla kyllä seikkailee ja pyrkii pintaan meidän terroristi-Dino.
Viime yö meni jo paljon paremmin. Dino nukkui meidän välissä koko yön. Välillä se heräili läähättämään. Vähän olenkin miettinyt, että onko tämä läähätys kaikuja kohtauksista vielä vai tekevätkö lääkkeet sen?
Nyt annoin aamupuuhiksi isot paahdetut lumpioluut koirille. Laitoin Jukun ulos syömään ettei tarvitse olla vahtimassa. Selvästi se aistii, että jokin ei ole kohdallaan. Ihmettelee Dinon käyttäytymistä ja jotenkin ei huomioi sitä ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti