Nyt eletään maanantai-iltaa. Tai yötä jo melkein oikeastaan, kohti tiistaita. Dino nukkuu meidän sängyssä. Se on ollut omituinen, ei oma itsensä. Mutta senhän ne lääkkeet tekevät.
Lääkkeistä, tosiaan. Vaihtoehtoja ei enää jäänyt. Barbivet -lääkitys oli pakko aloittaa. Sunnuntaiaamuna ajoin uupumuksen kourissa kaupunkiin hakemaan lääkkeitä. Annoin niitä Dinolle yhden heti kun pääsin kotiin ja yhden illalla - lääkärin ohjeiden mukaan. (Barbivet 60 mg)
Tänä aamuna huomasin, että Dino sai ihmeellisiä sätkyjä, tärinäkohtauksia pään alueella. Nukuimme yhdessä kodinhoitohuoneen lattialla ja minä itkin. Yritin olla itkemättä ja pysyä lujana, mutta välillä vain murruin. Mietin, että selviääkö Dino tästä.
Soitin Aistiin aamulla klo 7.30. Sain ihanaa palvelua ja neurologille jätettiin soittopyyntö. Kun yhteentoista mennessä ei ollut kuulunut mitään, oli pakko yrittää jotain. Dinon pienet tärinä"kohtaukset" jatkuivat ja pelkäsin paljon. Soitin Aistiin ja sanoin, että on saatava apua ja pian. Hoitaja käveli neurologin luokse, mutta hän puhui toista puhelua. Sitten taas odotusta. En ehtinyt odottaa silti varmasti kuin muutaman minuutin, mutta ne tuntuivat pitkiltä.
Päätin soittaa omalle lääkärillemme. Hoitaja sai meille ajan muutaman tunnin päähän. Samaan aikaan puhuessani omalle lääkärille Aistista yritettiin soittaa. Ja ei kun soitto taas takaisin sinne.
Sain ohjeet antaa Dinolle kaksi Barbivetia heti lisää. Neurologi oli sitä mieltä, että tärinät olivat pienen pieniä kohtauksia, joista piti päästä pian eroon, sillä muuten tilanne olisi ollut hengenvaarallinen. Annoin kaksi lääkettä ja hetken päästä Dino veteli sikeitä ja tärinät hävisivät.
Oma eläinlääkäri teki perustarkistuksen. Sanoi, että Dino on olosuhteisiin nähden nyt hyvässä kunnossa.
Vielä tänään illalla Dino sai kaksi Barbivetia lisää. Huomenna aamulla neurologin ohjeistuksella palataan antamaan 1 tabletti aamuin illoin. Kahden viikon päästä otetaan verinäyte ja katsotaan lääkeainepitoisuus.
A sleeping husky is happy husky. Niinhän se yleensä. Nyt en todellakaan tiedä miten onnellinen Dino lääkehöyryissään ja kohtausten jäljiltä on. Onneksi itselläni on sellainen työ, että pystyn olemaan kotona jatkuvasti jos tilanteet sitä vaativat.
Mutta nyt on tsempattava itsensä, jotta koirakin aistii meissä positiivisen asenteen ja taistelutahdon. Mehän ei tästä murruta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti