Kyllä huomaa, että on kesä. Ei ole ollut aikaa päivitellä, mutta täältä tulee nyt.
Dino sai neljännen kohtauksensa 19.6. Se oli sunnuntaiaamu, noin klo 10, kun mieheni soitti, että Dino sai kohtauksen. Itse olin toisella puolen Suomea, tietysti. Kohtaus oli kestänyt korkeintaan 30 sekuntia ja koira oli toipunut hetkessä ennalleen. Aamukävelyn jälkeen oli läähättänyt normaalia enemmän, joten kyllä sen huomaa että kohtaus vie voimat aivan täysin.
Sydän jyskytti kun mieheni kertoi kohtauksesta. Mutta kun suljin puhelimen, en itkenyt. Tämä oli ensimmäinen kerta. Olenko jo tottunut kohtauksiin? Voiko niihin tottua ikinä? Ei kai, en usko.
Pettymys oli suuri, kun kohtaus tuli, juuri "ajallaan". Tosin, homeopaattiset oltiin juuri lopetettu. Eiväthän nekään sormia napsauttamalla toimi. Huoh, mutta silti...
Dino saa nyt joka torstaiaamu Calendula C6-rakeen. Sitä syödään kuuden viikon ajan, jonka jälkeen taas soitto homeopaatille.
Olen päättänyt, että tämä kesä ja alkusyksy mennään näillä homeopaattisilla ja annetaan ajan tehdä tehtävänsä. Olen sitä mieltä, etten halua "pumpata" koiraani vahvoja lääkkeitä ellei ole aivan pakko. Dinon kohdalla lääkkeitä ei vielä todellakaan tarvita. Kohtaus on tullut kerran 1,5-kuukaudessa ja se on ollut hyvin nopea ja palautuminen on tapahtunut nopeasti. Jos koiran pitää syödä vahvoja lääkkeitä koko elämänsä ajan, ne varmasti vaikuttavat koiraan jollain tavalla, aivan samoin kuin ihmiseenkin.
Meillä Dino elää normaalia "kotihuskyn" elämää. Viileillä kesäilmoilla treenataan talven rekeilyä ja potkukelkkailua varten, kuumilla keleillä uidaan ja syödään luita. Elämäntavoista on muuttunut vain ruokavalio enemmän ja enemmän barffaukseen. Dinon pitää saada olla husky, sellaiset vetohalut ja into juoksemiseen sillä on!
(Kuva: Laura Kinnunen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti