En tiedä suloisempaa näkyä, kuin Dino makailemassa työpöytäni alla kieppiin käpertyneenä. Enkä tiedä lohduttavampaa elettä kuin kahden huskyn pään kurkistavan kainalostani kun surettaa ja itkettää. Jos minulla ei olisi koiria, mitä minulla olisi? Tyhjää, tylsää.
Vaikka miten huono päivä olisi, surut ja murheet työntyvät pois mielestä kun vain katseleekin näitä meidän arktisia ihmeitä. Ei siihen paljon vaadita. Joskus hiljaa itsekseni toivon, että osaisin elää kuten koirat: vailla huolta huomisesta, tästä hetkestä nauttien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti