Dino nukkuu sohvalla. Me veimme sen uimaan tänään, sitä se rakastaa. Ruokaa, uimista ja kananmunia, niitä se rakastaa eniten. Pitääkin huomenna keittää kananmunat aamupalaksi pojille.
Olo on hirveä. Totesin tänään että jos dino saa nyt kohtauksen vielä lähiaikoina, niin me emme voi Dinoa varmaan enää täällä pitää. Sen ääneen sanominen repii rikki. Päätöksen tekeminen tuntuu epäreilulta.
Tänään voimme ainakin vielä kuulla tuhisevan huskyn ääntelyitä ja olla kiitollisia jokaisesta hetkestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti