Valoa?

Kävimme Dinon kanssa Helsingin yliopistollisessa eläinsairaalassa perjantaina 9.11.

Dino tutkittiin kahden eläinhoitajaopiskelijan kahden eläinlääkärin voimin. Verikokeet, tuntoaistitestit, kävelyn tutkimusta, refleksit.....Kaksi tuntia tutkimista. Se oli rankka päivä Dinolle.

Pääsemme mukaan epilepsiatutkimukseen. Lääkäri soittaa alkuviikosta verikokeiden tulokset ja sitten aloitamme kolmanne lääkkeen, ihmisten epilepsialääkkeen.

Olin varma päätöksestäni, mutta kuitenkin takaraivossa jyskytti ajatus: entä jos dinon humalaisuuden ja totaalisen kömpelöisyyden saisi loppumaan pienentämällä kaliumbromidilääkitystä? Siksi olin ensin niin varma siitä, ettei muuta ole tehtävissä, kuin ottaa vielä kolmas lääke, sillä Dino sai pieniä tärinäkohtauksia jatkuvasti. Nyt niitä ei ole tullut viikkoon. Entä jos liuoksen tiputtaisi neljään milliin per päivä? Edessä olisi kaksi vaihtoehtoa:

a) joko Dino saisi kohtauksia ja menisi huonompaan kuntoon. Nämä olisi kuitenkin luultavasti hoidettavissa ja liuoksen määrää voisi jälleen nostaa.
b) Dino saisi terävyytensä liikkeisiin ja olemiseen takaisin. Se lakkaisi olematta jatkuvasti väsynyt, apaattinen, surullinen ja alakuloinen. Se saisi tehdä jotain muutakin kuin vain nukkua enimmäkseen....


Parin viikon ajan Dino on mennyt liikkeissään huonompaan suuntaan. Se ei pääse enää ylös makuuasennosta kunnolla. Se hoippuu, vaappuu, kaatuilee. Meidän käy sitä sääliksi. Kyllä se sama Dino siellä vielä on, mutta epilepsia on lääkkeineen ottanut liian suuren vallan koirasta.


Sydämessäni minusta tuntuu siltä, että lykkään tutkimukseen osallistumista ja uusien lääkkeiden aloittamista vielä hetken. Vaikka se sitten tarkoittaisikin riskiä ja sitä, että jos me haluamme vielä mukaan tutkimukseen, on lähdettävä uudelle reissulle Helsinkiin. Se vain tuntuu sydämessä oikealta, kokeilla vähempää liuosmäärää. Ja jos se kerran siltä tuntuu, niin pitäisi tehdä niin. Eikö?

Kolmas lääke, ihmisten lääke, tekisi Dinon vielä enemmän hoippuraiseksi ja uneliaaksi. Sen on jo nyt vaikea käydä asioilla ulkona. Entä sitten lääkkeen aloittamisen jälkeen? Tarkoituksena olisi, että jos vaste tähän uuteen lääkkeeseen on hyvä, voisimme pikkuhiljaa jättää kaliumbromidin kokonaan pois. Tietenkin myös tämä vaihtoehto on erittäin hyvä.


Aikaa pohtimiseen on vielä hetken verran. Tarkoitus on keskustella lääkärin kanssa mietteistäni kun hän soittaa verikokeista.


Viime yönä Dino oli pissannut alleen kesken unien. Äsken se ei reagoinut lääkehälytyksen ääneen ja kun tulin antamaan sille juustopalaa johon kätkin lääkkeet, se ei selvästikään olisi halunnut/jaksanut syödä sitä. Tämä on todella epänormaalia, sillä aiemmin se on ottanut kaikki lääkkeet mielellään ja tullut heti keittiöön rapinan kuulleessaan. Huolestuttaa. Sydän särkyy. Sattuu....