19.11.2012

Entä jos ja mitä kun?

Siitä on viikko kun viimeksi kirjoitin.

Me tosiaan aloimme antaa Dinolle vain 60 mg Barbivetia 90 mg:n sijaan.

Dino piristyi. Se ei enää huoju ja hoipu niin voimakkaasti. Se hyppäsi tarhan kaidetta vasten, tekee muutakin kuin nukkuu. Se alkoi näyttää taas vinkeää luonnettaan ja lähti Jukun kanssa juoksukisaan. Se nukkuu taas koivet kohti kattoa.


Yksi kohtaus tuli perjantaina aamulla klo 05. Se oli lyhyt eikä toista tullut perään. Tiedä sitten, että olisiko kohtaus muutenkin tullut ilman lääkkeiden vähentämistä.


Tänään uusi soitto Anne-Mariam Kivirannalle ja kuulumisten raportointi. Päätöstä uuden lääkkeen aloittamisesta ei ole vielä tehty. Suoraan sanottuna: en tiedä mitä me oikein päätetään. Jos uusi lääke aloitetaan, on edessä jälleen luultavasti paluu hoippurointiin ja totaaliseen apaattisuuteen ainakin hetkeksi. Halutaanko me koiralle sellaista oloa taas kun ei ole takeita että lääke toimii tai että sivuvaikutukset tasaantuisivat?

Tai että voidaanko me ihan tosissamme olla kokeilematta lääkettä joka voisi lopulta olla juuri se oikea lääke Dinolle?


Ei ole helppoa olla päätöksen tekijä tällaisessa tilanteessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti