Tänään päästiin Dinon kanssa normaalille päivälenkille. Aika hiljaista menoa on...Mutta jos tästä jotain positiivista pitää hakemalla hakea, niin...Dino ei vedä hihnassa. Ei sitten yhtään. Raukalla on niin kömpelöä menoa toisinaan, että hihnassa kiskominen ei taida olla ensimmäisenä listalla.
Oli siis vallan ihanaa kulkea metsätietä Dinon kanssa kahdestaan ja nauttia hetkestä. Ei ollut kiire mihinkään ja koira nautti uusista hajuista ja pitkästä lenkistä.
Vieläkin säpsähdän jokaista erikoista ääntä. Öisin saatan pompata sängystä aivan yhtäkkiä tarkastamaan, onko Dino kunnossa. Toivottavasti nämä tavat häipyvät pian...Ei ole mukavaa olla koko ajan "valmiudessa". Eiköhän se siitä.
Aika tavalla muuten piristi yhden parhaimman ystäväni lausahdus: "Jos jotain hyvää tässä tilanteessa on, niin se, ettei kukaan taatusti hoitaisi Dinoa yhtä hyvin kuin sinä."
Arvatkaahan vaan miten paljon lämmitti sydäntä ja mieltä? Ihana ystävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti