Kun saimme "virallisen" diagnoosin, elämästä tuli ainakin hetkelliseksi hyvin arvaamatonta. Aivan jatkuvasti mietin, mitä Dino nyt tekee, ei kai se vain oksenna, ei kai vain tule kohtausta. Sairaus on jatkuvasti alitajunnassa. Sitä miettii ihan koko ajan. Vaikka ei saisi.
Olemme eläneet silti ihan normaalia elämää. Tänään laitoin Dinon päälle valjaat ja se sai vetää lenkillä, Juku kulki hihnassa vierellä. Kyllä taas näki miten Dino nautti. Huomaa kyllä mitä rotua on! Puolentoista tunnin lenkki mentiin metsässä ja kylillä. Oli kivaa vaikka vettä sateli ja lenkkarit kastuivat.
Äsken koirat saivat vatsansa täyteen ruokaa. Innostun barffauksesta koko ajan enemmän ja nyt tehosekoittimessa muussaantuivat parsakaali, kukkakaali, porkkana, nektariini (ihan muutama pala) ja valkosipulinkynnet. Lisäksi kupista löytyi naudanmahaa. Näytti maistuvan. Homeopaattikin oli sitä mieltä, että on hienoa, kun meillä barffaillaan. Nyt uunissa paistuu yrjölän puuro, huomenna taas sitä herkkua.
Tulipa mieleeni vielä hieman huomauttaa, että vaikka täällä kerroinkin mitä homeopaattista Dino saa, niin on syytä AINA kääntyä osaavan homeopaatin puoleen. En itsekään olisi lähtenyt kokeilemaan mitään umpimähkään. Kaikki riippuu aina koirasta ja sen luonteesta sekä sairauden oireista, jotka aina ovat yksilöllisiä.
Outs outs, täälläpä ikävä tauti iskeny :/
VastaaPoistaNiinhän se on. Mutta täyttä elämää olemme täällä menneet eteenpäin. Toki vähän varpaillaan olen nyt, kun laskujen mukaan seuraava kohtaus olisi tuloillaan viikonloppuna. Toivottavasti Dino siltä säästyy.
VastaaPoista