Meillä on nyt ollut hieman yli viikon käytössä uusi lääke: Topiramat. Se on ihmisten epilepsialääke ja olemme nyt siis mukana tutkimuksessa. Tutkimuksesta voit lukea lisää täältä.
Lääkkeen käyttöönotto pelotti enemmän kuin mikään muu asia vähään aikaan. Ensin me kuitenkin vähensimme lääkärin kanssa juteltuamme Barbivetia 90 mgstä 60mghen. Viikon aikana Dino piristyi, sen liikkeistä tuli terävämpiä ja ilme kirkastui. Olimme iloisia!
Hetken jo mietin, että otammeko ollenkaan uutta lääkettä käyttöön. Keskustelu Henkan kanssa ja asioiden järkeily toivat sen lopputuloksen, että Dino tarvitsee uuden lääkkeen. Niin monet kerrat on käynyt niin, että kun on päättänyt olla tekemättä jotain tai iloinnut siitä että nyt menee kaikki hyvin, tulee takapakkia.
Kohtauksettomia päiviä meillä on nyt takana 16. Se on mieletön määrä meille, verrattuna siihen millainen tilanne oli vielä marraskuun alussa. Koskaanhan emme voi tietää, mitä vielä esimerkiksi tänään tapahtuu, mutta me elämmekin päivän kerrallaan.
Keskiviikkoon asti Dino sai olla ilman lääkkeen sivuvaikutuksia. Sen jälkeen sen liikkeet selvästi humaltuivat ja kaatumista tapahtui taas useammin. En ole liikaa huolissani, uskon että Dino selviää tästä ja se onkin osoittanut olevansa aikamoinen sitkeä sissi!
Tarkoituksenahan on, että vielä tämä viikko annetaan kaksi pilleriä per päivä tuota uutta lääkettä lisänä vielä vanhat lääkkeet. Sen jälkeen nostetaan Topiramat puoleentoista pilleriin per antokerta, eli kolme pilleriä päivässä. Tämän jälkeen on haaveissa saada alkaa purkaa muita lääkkeitä pois. Järjestystä en vielä tiedä, mutta Barbivet käy maksan päälle (ja arvot ovat muutenkin huipussaan) joten luultavasti aloitamme siitä.
Helppoahan tämä ei missään nimessä ole, mutta ei mahdotontakaan.
Toivoisin, että jokainen, joka omistaa epilepsiaa sairastavan koiran, antaisi tälle mahdollisuuden. Nyt tämän tutkimuksen ansiosta meillä on käytössämme pian taas uutta tietoa uusista lääkevaihtoehdoista.
Voin vannoa, että moni olisi Dinon jo lopettanut katsellessaan kohtauksia. Silloin, kun Dino viime vuoden elokuussa sai noin 9 kohtausta 12 tunnin aikana, moni olisi jo varannut aikaa päivystävältä piikin antoon. Me tiesimme, että Dino selviää siitä. Ja katsokaa missä me olemme nyt: yhdessä Dinon kanssa nauttimassa tämän talvikauden pakkasista ja lumesta. Dino on iloinen, häntää heiluttava huskynen, joka juuri viimeksi lauantaina sai vetovaljaat päälleen kun lähdimme metsäretkelle.
Nautitaan nyt tästä, onnen hetkestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti