Oih ja voih. Dino lepuuttaa päätään mun sylissäni. Se on saanut eilen ja toissapäivänä vielä tärinäkohtauksia, jalat meinaa mennä alta.
Annoin eilen yhden ylimääräisen Barbivetin.
Kysyin, tai totesin oikeastaan, Henkalle eilen, että mitä jos lääkkeet ei auta. Mitä mäkin sellaisia ääneen huuteleen. Joskus vaan suru on liian suuri kun ajattelee koko helvekon epilepsiaa.
Nyt meillä on taas kaikki hyvin. Dino on hieno koira <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti